Kirjallisuusblogi
Törmäsin Kritiikin uutisia selaillessani 10 vuotta vanhaan Jukka Kemppisen (s. 1945) kirjoittamaan esseeseen Vain yhden kerran. Löytö hieman harmitti, sillä olin vain hieman aiemmin ajatellut kirjoittaa samasta aiheesta jonnekin, mutta olin samalla hyvin iloinen siitä, että juttu oli …
Fjodor Dostojevski (1821-1881) oli onanisti, joka näki sielullisen epätoivon lopputulemana heittäytymisen Kristuksen ja siten äiti Venäjän yhteyteen. Søren Kierkegaard (1813-1855) oli konservatiivi, joka huolimatta alhaisten, maallisten tuntojensa tunnustamisesta pseudonyymien muodossa kävi Tanskan kirkon uudistumista vastaan. Kumpikin näki sielullisten ongelmien todellisena …
This shit is fucking stupid. But I fuck with it. It’s provocative. This is like the trap rap of philosophy
– anonyymi L’anus solairen äänikirjaversion YouTube-kommentissa
Hänessä on jotain pohjattoman surullista, tyypissä, joka kertoo tuijottaneensa päivittäin valokuvaa tuhannen viillon kuoleman …
Makiokan sisarukset on Japanin modernin kirjallisuuden merkittävimpiin nimiin kuuluvan Jun’ichirô Tanizakin pääteos. Se on toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kirjoitettu tapakomedia tai paremminkin tapadraama, joka sijoittuu vuosiin 1936-1941. Sodanaikainen hallitus esti romaanin julkaisun jatkokertomuksena sanomalehdissä. Lopullisen muotonsa se sai …
Luin “tavoittamattoman” Maurice Blanchot’n (1907–2003) Ääretöntä keskustelua tai oikeammin sen ensimmäisen osan (Apeiron, 2008, alkup. 1969). Toista ei kai koskaan suomennettu. Jonkinlainen fenomenologi tämä hyyppä oli lähtiessään kyseenalaistamaan totuttua, mikä onkin luonnollista: ihmisen täytyy olla hiukan pakkomielteisesti kiinnostunut siitä, mitä …