Kirjallisuusblogi
Luin Henrik Pathiranen teoksen olem (Poesia, 2021) ja tulin tulokseen: tässä on taas yksi raja jonka olen saavuttanut, raja suomalaiselle nykyrunoudelle, jonka jälkeen odotan jotain muuta tulevaksi.
Teos ei ole syyllinen mihinkään. Se oli vain viimeinen pisara äärimmilleen täyttyneessä altaassa.…
…“Mikko Lambergin kirjoituksesta paistaa lukijan silmään häiritsevästi kaunaisuus kirjan kirjoittajaa kohtaan. Mikko Lambergin kritiikki on itsessään hyvän maun tuolla puolen, sillä taidehommeleissa eivät pelkät mielipiteet ja makukysymykset lopulta ratkaise; on oltava vahvasti lehmä tietääkseen, mistä maito tulee. Tässä tapauksessa se
Kirjallisuudesta saatava ilo on minulle suoraan yhteydessä siihen, kuinka vähän se tuo esille kirjallista itsetietoisuuttaan. Teos joka onnistuu tehokkaimmin käsittelemään kirjallisuuden voimaa ei kerro kirjallisuudesta tai ole tyyliltään leimallisesti kirjallisuutta kommentoivaa. Se on tietoista maailmasta ja maailman kautta itsestään, ei …
Läpinäkyvyys on hyväksi kriitikon toimessa. Sen vuoksi palaan jälleen kirjoittamaan kritiikistä, vaikka en erityisemmin pidä aiheesta.
En pidä myöskään teosten tähdittämisestä. Sitä on kuitenkin tehtävä joskus, jos lehden formaatti niin vaatii.
Keskityn tässä kirjoituksessa ennen kaikkea Kulttuuritoimitus-lehdessä antamiini tähdityksiin. Olen …
Täysin huumorintajuttomasta ja sotaisasta nuortenromaanista löytyy seuraava virke: “Kiitin onneani, ettei susi ilmestynyt näkyville, sillä silloin olisin ollut hukassa.” Sanaleikin täytyy olla tahaton, koska muu teos on lähes täysin vailla leikillisyyttä, sanallisista pilailuista puhumattakaan.
Edellinen kertoo jotain Kyösti Wilkunan kirjailijanlaadusta: …