Kirjallisuusblogi
Antiikin teatteritekstit tuntuvat ensi alkuun oudon jäykiltä. Syy voi johtua käännöksistä tai arkaaisesta kieliasusta. Kenties kyse on, kuten Oresteian (458 eaa.) tapauksessa, näyttämöohjeiden vähäisyydestä? Tai ehkä kyse on sisäisen elämän kuvauksen puutteesta?
Voi olla vaikeaa uskoa protagonisti Oresteen kipuun ja …
Luin Henrik Pathiranen teoksen olem (Poesia, 2021) ja tulin tulokseen: tässä on taas yksi raja jonka olen saavuttanut, raja suomalaiselle nykyrunoudelle, jonka jälkeen odotan jotain muuta tulevaksi.
Teos ei ole syyllinen mihinkään. Se oli vain viimeinen pisara äärimmilleen täyttyneessä altaassa.…
…“Mikko Lambergin kirjoituksesta paistaa lukijan silmään häiritsevästi kaunaisuus kirjan kirjoittajaa kohtaan. Mikko Lambergin kritiikki on itsessään hyvän maun tuolla puolen, sillä taidehommeleissa eivät pelkät mielipiteet ja makukysymykset lopulta ratkaise; on oltava vahvasti lehmä tietääkseen, mistä maito tulee. Tässä tapauksessa se
Kirjallisuudesta saatava ilo on minulle suoraan yhteydessä siihen, kuinka vähän se tuo esille kirjallista itsetietoisuuttaan. Teos joka onnistuu tehokkaimmin käsittelemään kirjallisuuden voimaa ei kerro kirjallisuudesta tai ole tyyliltään leimallisesti kirjallisuutta kommentoivaa. Se on tietoista maailmasta ja maailman kautta itsestään, ei …
Läpinäkyvyys on hyväksi kriitikon toimessa. Sen vuoksi palaan jälleen kirjoittamaan kritiikistä, vaikka en erityisemmin pidä aiheesta.
En pidä myöskään teosten tähdittämisestä. Sitä on kuitenkin tehtävä joskus, jos lehden formaatti niin vaatii.
Keskityn tässä kirjoituksessa ennen kaikkea Kulttuuritoimitus-lehdessä antamiini tähdityksiin. Olen …