Kirjallisuusblogi
Katsoin Dome Karukosken Tom of Finland -elokuvan (2017). Odotetusti elokuvassa korostetaan kuinka pohjimmiltaan tavallinen, keskiluokkainen mies Touko Laaksonen oli. Hänellä nyt vain sattui olemaan tällainen hiukan erikoinen piirre itsessään, vähän kuin kyseessä olisi joku harrastus.
Erityisesti sotaveteraaniuden näkökulma nostetaan esiin …
Taideteos voi satuttaa sielua, jos sen on ottanut omakseen ja äkkiä siihen puhkotaan ulkoa reikiä. Näin kirjoitin eilen, mutta haavoittuvaisuudelle on kääntöpuoli. Objekti on pyhä. Sitä tunnustamalla syntyvät kultit, joiden jäsenet löytävät toisensa. Viime syksynä olin lautapeli-illassa, jossa mukana …
“Yleisö otti teoksen omakseen”, on tapana sanoa, ja ilmaisu osuu vahingossa totuuden ytimeen, sillä moni omii toisten tekemät teokset itselleen, tekee niistä oman luonteensa osia, jolloin teokselle osoitettu arvostelu tuntuu hyökkäykseltä olemassaoloa kohtaan, kehu vuorostaan sielun mannalta. Arvostusten ja halveksumisten …
Jos kirjailija mainitsee teoksessaan, että linja-autossa “kaikki näpräävät puhelimiaan” se on satiirinen kärjistys tai sillä on joku muu merkitys: irvailu, hätäsanoma tai jokin. Lukijat ovat tottuneet puhelimeen luonteenpiirrettä tai statusta ilmaisevan asian symbolina, vaikka reaalimaailmassa tällä symbolilla ei ole merkitystä …
Kun Damien Hirst puolusti yllä olevaa haitaideteostaan Britart-movementin aikaan, siis aikana jolloin Turner-palkintoraati jakoi rinkirunkkukerhossaan satoja tuhansia euroja mitä pöljimmille käsitetaideteoksille, hän sortui yksinkertaistukseen, joka oli pahempi kuin häntä syyttäneiden kritiikki.
Teosta (nimeltään Kuoleman fyysinen mahdottomuus jonkun elävän mielessä) kritisoitiin …