Valoa ja mustetta

Kirjallisuusblogi

Menu
  • Blogi
  • Mediaalinen maailma
  • Jatkosota-extra-extra
  • Kuukauden soittolista
  • Tietoja
Menu

Kategoria: Proosaa

Posted on 31.10.201723.09.2024 by kangasvalo

Puhuri vannota ramukset väsyneiksi siiviksi
kanna kuusaman purppura raskaus
puhu juurilla humus palasiksi
nuole hapanta kohtua härmän pelkoa
kääriydy sarvipöllön hämärän
yksitoikkoiseen rukouskutsuun.

Posted on 14.10.201723.09.2024 by kangasvalo

Rakensin identiteetistäni kirkon ja unohdin, että pyhä pitää tuhota.

Posted on 11.10.201723.09.2024 by kangasvalo

Lapsena saattoi aivan ohikiitävän sekunnin ajan nähdä koulutovereiden kasvoilla viivähtävän heidän vanhempiensa ilmeiden koko skaalan. Rypyt ilmestyivät silmäkulmiin, leukoihin ylimääräisiä kerroksia, hiukset harottivat kuin olisivat harventuneet hetkessä. Häivähti, miltä nämä lapset näyttäisivät keski-ikäisinä, väsyneinä ja huolia täynnä. Vaikka oli itse niin nuori, ettei ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa tai osannut lukea havaitsemaansa, tuntui äkkiä siltä kuin kaikki aika olisi levinnyt lattialle tiimalasin hajottua.

Posted on 10.10.201723.09.2024 by kangasvalo

Joskus harvoin inhottavuus tuo iloa. Aina en jaksa kuunnella toisia. Keskeytän heidän lauseensa, koska haluan olla rauhassa. En perustele itsekeskeisyyteni puuskaa tai vaivoin peiteltyä aggressiotani. Käytän mielivaltaa, vaivun kuulumattomiin. Mitä väsyneempi olen, sitä vähemmän jaksan hävetä. Pidän silloin avointa kyllästymistä parempana kuin niitä sosiaalisia vaatimuksia, joita muuten jaksaisin; joissa joudun kuuntelemaan piinallisilta tuntuvien minuuttien ajan. Inhottavuus ei voi tulla tavaksi. Minulla, kuten kaikilla, on siihen oikeus vain rajatusti. Liian väsyneenä ja ehdottomana katkeroituu, muuttuu heikkolahjaiseksi marionetiksi. Niin ei ole koskaan käynyt, mutta tunnistan uhan sitä kohtaamattakin. Sovituslahjana paljastan inhottavuudessani minuuteni avoimimmillaan, koska mikään ei voisi olla lähempänä alastonta minää, kuin sen myöntäminen, että on väsynyt ja turhautunut. Julkeus on myrkyllistä rehellisyyttä.

Posted on 04.10.201723.09.2024 by kangasvalo

Lähtiessä kotiin rajallisuus näkyy äkkiä kirkkaana, puristaa kehoa joka puolelta kuin rautaneito. Ajatus on hidas, ryyppyiltaa seuraava aamu, kun serotoniini on kadonnut lakanoiden väliin. Kauneutesi tuntuu rangaistukselta. Tiet auraamattomia mahdollisuuksia. Luinen sormi koputtaa ikkunaa, oksa, herättää matkaan.

  • Previous
  • 1
  • …
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • 11
  • Next

Sitaatti

“You were sick, but now you’re well again, and there’s work to do.”

”Kaikkein eniten häntä ilahduttivat suuret keltaiset voikukat, aukinaiset, kaikki kukintonsa auringolle levittäneet. Ne olivat hänen kasvonsa – tuollaiselta hänestäkin tuntui, ja tunteensa osoittaakseen hän piirtäisi voikukan. Piirtämisen tarve, piirroksellisen kunnianosoituksen tarve, oli välitön ja voimakas: hän polvistui, laski piirustusalustansa maahan ja piirsi voikukan pidellen sitä toisessa kädessään.”

”Myös yksityisesti ja maaseutukaupungeissa kaikki kansalaiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta yksimielisesti ja jatkuvasti kaikilla uhriaterioilla.”

“God appears, and God is Light
To those poor souls who dwell in night,
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.”

“Violence without violation is only a noise heard by no one, the most horrendous sound in the universe.”

“It can’t be gone; I was just there two arns ago. I got shot. I drank piss.”

Hae

Kategoriat

Kirjoitettua

Kadotkaa eetteriin

Art and Popular Culture, Aurinkoon tuijottelua, Deepfocuslens, Georg Rockall-Schmidt, Little White Lies, Mediaalinen maailma, Nietzschen aivastus, Nyx Fears, Opus vei, Senses of Cinema, Taikalyhty

Luetuimmat nyt

  • Serbian kevät
  • Muutamia huomioita kirjallisuuden myymisestä ruotsalaiselle asehullulle
  • Kommentti lukuhäpeästä

Kategoriat

© 2026 Valoa ja mustetta | Powered by Minimalist Blog WordPress Theme