Puhuri vannota ramukset väsyneiksi siiviksi
kanna kuusaman purppura raskaus
puhu juurilla humus palasiksi
nuole hapanta kohtua härmän pelkoa
kääriydy sarvipöllön hämärän
yksitoikkoiseen rukouskutsuun.…
Kategoria: Proosaa
Rakensin identiteetistäni kirkon ja unohdin, että pyhä pitää tuhota.…
Lapsena saattoi aivan ohikiitävän sekunnin ajan nähdä koulutovereiden kasvoilla viivähtävän heidän vanhempiensa ilmeiden koko skaalan. Rypyt ilmestyivät silmäkulmiin, leukoihin ylimääräisiä kerroksia, hiukset harottivat kuin olisivat harventuneet hetkessä. Häivähti, miltä nämä lapset näyttäisivät keski-ikäisinä, väsyneinä ja huolia täynnä. Vaikka oli itse …
Joskus harvoin inhottavuus tuo iloa. Aina en jaksa kuunnella toisia. Keskeytän heidän lauseensa, koska haluan olla rauhassa. En perustele itsekeskeisyyteni puuskaa tai vaivoin peiteltyä aggressiotani. Käytän mielivaltaa, vaivun kuulumattomiin. Mitä väsyneempi olen, sitä vähemmän jaksan hävetä. Pidän silloin avointa kyllästymistä …
Lähtiessä kotiin rajallisuus näkyy äkkiä kirkkaana, puristaa kehoa joka puolelta kuin rautaneito. Ajatus on hidas, ryyppyiltaa seuraava aamu, kun serotoniini on kadonnut lakanoiden väliin. Kauneutesi tuntuu rangaistukselta. Tiet auraamattomia mahdollisuuksia. Luinen sormi koputtaa ikkunaa, oksa, herättää matkaan.…