Valoa ja mustetta

Viime kuukausina sivistyksestä on puhuttu jonkin verran suomalaisessa mediassa. Näkökulma on ollut sivistyksen arvostus, koska emme osaa puhua enää mistään liittämättä siihen arvonäkökulmaa. Joskus tekisi mieli todeta, että ehkä sivistystä arvostettaisiin, jos siitä vain kirjoitettaisiin enemmän pohtimatta sen arvoa.

Yle on ollut eturintamassa aiheen kanssa. Aiemmin keväällä Tuomas Karemo kirjoitti Matti Klingen sivistyksestä. Sitten kyseltiin ihmisten omasta sivistyskäsitteestä, koska emme osaa myöskään puhua mistään määrittelemättä sitä kuoliaaksi. Aiheesta tehtiin visamainen artikkeli. Sitten haettiin kokemuksia lasten kasvattamisesta sivistyneiksi ja aiheesta kirjoitettiin taas artikkeli. Katri Saarikivi kirjoitti kolumnin sivistyksen arvostuksesta ja liitti siihen sanan “seksi”, mikä odotetusti vei aiheen sivuraiteille monien lukijoiden mielissä.

Ilmeisesti Yle on halunnut erikseen korostaa sivistystä, tehtävänsä mukaisesti. Aiheesta on kirjoitettu viime vuosina usein aiemminkin, lähinnä hyötynäkökulmasta. Sivistys tekee fiksuksi, empaattiseksi, ihanaksi ja pörröiseksi. Ennen kaikkea sivistys yhdistetään älylliseen kapasiteettiin, aiheesta toki. Huoleen on syytä. Ilmeisesti ihmiset tyhmenevät.

Minulle syyt sivistyksen alhaiseen yhteiskunnalliseen arvostukseen ovat selvät: Standardit ovat laskeneet. Sivistykseen vaaditaan enää perustason yleistietoa, jos sitäkään.

Minulla on Istanbulissa asuva nuori ystävä, jonka kanssa vaihdan säännöllisesti kuulumisia. Yliopisto-opiskeluidensa lomassa hän on tuonut esille, kuinka laaja sivistys on opetuksen A & O. Opettajat kannustavat itsensä sivistämiseen myös vapaa-ajalla ja tukevat siinä oppilaitaan. Ystävälleni oopperassa käyminen ei ollut tavaton asia jo nuorella iällä. Venäläisiin klassikkoromaaneihin perehtyminen on ollut hänelle ilmiselvää. Hän on perustanut yhdessä ystäviensä kanssa satojen ihmisten kokoisen elokuvakerhon. Hän puhuu ainakin viittä eri kieltä. Nälkä sivistykseen on kova; nuorisolla on halu tehdä elämästään parempaa, ja sivistys nähdään siihen yhtenä väylänä. Yksi syy on se, että laaja sivistys koskien myös eurooppalaisia kulttuureita nähdään etuna kansainvälisillä työmarkkinoilla.

Ennen kuin joku alkaa irvailla Turkin takapajuisuudesta, Istanbul ei ole Turkki. Istanbul on suurkaupunki, jossa asuu kolme kertaa niin paljon ihmisiä kuin Suomessa ja jossa on lähes 50 yliopistoa. Se on ollut olemassa kahden mantereen rajalla muodossa tai toisessa, eri nimillä, noin 2 700 vuotta, jatkuvasti asutettuna ja mullistusten keskellä. Istanbul on noin 2 000 vuotta Turkkia (Ottomaanien imperiumia) vanhempi. Se on ollut kestävämpi kuin valtakunnat sen ympärillä. Jos siellä jotain käsitetään, niin historia ja sitä myöten sivistyksen merkitys ihmisyyden kehitykselle.

Istanbul ei ole ongelmaton paikka, ei mikään kolkka maailmassa ole, mutta sivistyksen suhteen kontrasti suomalaiseen todellisuuteen on valtava. Ystäväni on hämmästynyt kuullessaan, kuinka ooppera on Suomessa eliittiharrastuksena pidettyä ja kallista touhua, joka ei pysyisi hengissä ilman valtionavustuksia. Ja että lukeminen on katoava harrastus. Ja että elokuvakerhojen merkitys on pienentynyt olemattomiin. Ja ettei ketään oikeastaan edes kiinnosta kulttuuri, urheilu pois lukien. Kielienkin opiskelusta leikataan. Yritän kertoa, ettei täällä laaja sivistys ole etu vaan suhteet ja korkeakoulupaperi.

“Ehkä te olette saaneet liikaa”, hän sanoo. “Silloin tulee laiskaksi.” Tunnen samoin.

* *

Keskustelin kerran ystäväporukassa siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa hengissä pysytteleminen vaatii. Yksi meistä totesi viimein, että “mikäli ei ole pahoja sairauksia tai mielenterveysongelmia, täytyy olla aidosti aika tauno, jos epäonnistuu täysin”. Vaikka modernin maailman paineet ovat monille arkea ja hyvinvointiyhteiskunnasta leikataan tällä hallituskaudella ideologisista syistä, alkeellisimmalla tasolla meistä pidetään huolta kaikin tavoin pyrkien siihen, että pysymme hengissä ja toimintakykyisinä. Koulut ovat ilmaisia, yhteiskunta antaa rahaa opiskeluun, kouluissa saa ruokaa, vapaa-ajan sivistys on helppoa kirjastolaitoksen ansiosta, viranomaiset ovat velvoitettuja pitämään sinusta huolta, terveydenhuolto pelastaa, jos henki on mennä, ja työttömänä saat korvauksia, että selviät. Asunnottomuus on verrattain pieni ongelma. Veroilmoituskin tehdään käytännössä ihmisen itsensä puolesta nykyään.

Jos sivistyksen alueista useimmin esiin nostettu yleissivistys on kansalaisen arkitoiminnassa vaadittavien tietojen omaksumista, sen tarvetta on vähennetty radikaalisti. Yhteiskuntaelämän perustoiminnot ovat lähes automatisoituja. Vastineeksi pyydetään verojen maksamista ja miehiltä varusmiespalvelusta tai vastaavaa. Kun maksat laskut ajallaan, puet kengät oikein päin jalkaan ja osaat käydä kaupassa, voit toimia yhteiskunnan jäsenenä eikä kukaan katso sinua kahdesti. Jos perustaitojen osaamiseen vaaditaan näin vähän, ei ole ihme, että mikään muukaan sivistys ei paljoa kiinnosta.

Kun mennään tästä perustasosta eteenpäin, vaaditaan yksilöltä vähän enemmän panostusta koulun selvittämiseen, töiden tekemiseen, siivoamiseen, arjen pyörittämiseen. Jälleen siis, mikäli elämä ei ole sairauden varjostama. Viihdettä piisaa niin ilmaiseksi kuin maksusta, jos uteliaisuus riittää siihen. Opiskeleminen on muuttunut entistä helpommaksi, koska oppilaitokset päästävät tunaritkin lävitse.

Erään ystäväni työpaikalla on hanttihommissa täysi toope, jätettäköön kertomatta missä ja muutettakoon tiettyjä yksityiskohtia yksityisyyden vuoksi. Vuosienkaan työkokemuksen jälkeen tämä työntekijä ei osaa perusasioita vaan joutuu tarkistamaan niitä esihenkilöiltään. Pienenkin paineen alla hänen kuuppansa lamaantuu. Hän osaa vain vaivoin edes toimia työympäristössään. Tyyppi on ammattitaidoton uuno, jota kaiken järjen mukaan ei tulisi pitää työmarkkinoilla ollenkaan vaan antaa olla kotona nostamassa työttömyyskorvausta. Kukaan täystyöllisyyttä tosissaan ajava porvari ei ole koskaan tavannut tällaista henkilöä, mikä on sääli; olisi upeaa katsoa sitä kognitiivisen dissonanssin räjähdystä ihmisen silmien takana. Koska kukaan muukaan ei suostu tekemään pölvästin hommia, hän kerää palkan joka kuukausi, menee työpäivän jälkeen kotiin tyytyväisenä itseensä ja käyttää vapaa-aikansa harrastuksiin eli videopelaamiseen ja penkkiurheiluun. Vitsi on siinä, ettei hän edes tajua olevansa paska työssään, vaikka kaikille muille se on ilmiselvää. Toinen vitsi on, ettei kyseisellä tyypillä ole mitään mielipiteitä mistään ja elämänsä aikana hän on peruskoulun jälkeen lukenut tuskin edes Aku Ankkaa. Kolmas vitsi on, että hänen kaltaisiaan on työmarkkinoilla enemmänkin. Toisin kuin joku toinen voisi, minä en pidä tätä esimerkkinä demokraattisen yhteiskunnan onnistumisesta ja osoituksena siitä, että maasta se pienikin ponnistaa. Elämä on rakennettu niin, että toistaidotonkin voi pelata sen lävitse ja päästä ehkä bonustasoille eli eläkkeelle ennen game overia. Koska vaadittavan yleissivistyksen taso on niin matala, on kaikki muukin sivistys käynyt merkityksettömäksi.

Moderni, keskiluokkainen, koulutettu ihminen tarvitsee silti tunteen jatkuvista ongelmista. Koska ongelma ei selvästikään ole enää hengissä pysyminen, sen tilalle on tullut kysymys siitä, miten pysyä hengissä hyvin. Tähän tulee signaaleja tuhannesta suunnasta yhtä aikaa, ennen kaikkea medialta, niin perinteiseltä kuin sosiaaliselta, sekä mainoksista. Miten kasvatat lapsesi oikein, harrastatko oikeita asioita, oletko liian lihava, tarkkailetko painoasi liikaa, rakasta itseäsi, älä rakasta itseäsi liikaa oletko kenties autisti pitäisikö mennä terapiaan pitäisikö sinun panna kaikkia mut hei on ihan ok jos et pane ketään okei OKEI?!!?!

Sivistyksen puute ei kuulu huolien joukkoon. Kuka tahansa selviää yhteiskunnan normaaleista haasteista, joten sivistystä ei tarvita selviytymiseen eikä työelämässä. Sillä ei ole sosiaalista arvoa, koska sen ovat korvanneet toiset, edellä luetellut, asiat. Kaiken lisäksi sivistyksellä ostettava status on menettänyt merkitystään. Sivistyksellä ei ole aina arvoa edes kulttuurialalla. Sosiaalisissa suhteissa lukeneisuutta ja laajaa tietopohjaa voidaan pitää muille esitettynä haasteena ja suoranaisena loukkauksena.

Hyödykkeiden maailmassa sivistyksen itseisarvo on lakannut olemasta. Sivistyksestä ei nähdä olevan hyötyä, koska kaikki nähdään välinearvona, jonka ainoa päämäärä on minä. Siksi sivistyksen standardit ovat laskeneet. Myös sen on oltava helposti kaikkien saatavilla. Jos se ei ole helposti omaksuttavaa, se on elitististä ja siksi turhaa.

Tästä kehityksestä syytetään kapitalismia, toisaalta hyvin harvoin olen kuullut vasemmistolaistenkaan puhuvien päiden osoittavan omaa sivistystään ja tietoaan. Pikemminkin sivistyksen idea tuntuu kiehtovan enemmän kuin sivistys itse. Voi kunpa voisin olla sivistynyt tarvitsematta nähdä vaivaa siihen! Tervetuloa seminaariimme siitä, millaista kieltä sinun tulee käyttää ollaksesi sivistynyt. Tuntuu siltä, että kaikki haluavat määritellä sivistyksen omalla, itselleen sopivalla tavalla. Jos et voi saada haluamaasi, siirrä maalitolppia. Mikäli tajuat olevasi liian saamaton sivistyksen hankkimiseen, ei hätää, voit kertoa hankkivasi sydämen sivistystä olemalla lempeä ja empaattinen.

Itseään sivistyneinä pitävät mainostavat älyään Instagramin kaltaisissa palveluissa argumenteilla, jotka on helppo kyseenalaistaa. Älymystöksi tituleerattu kansanosa (taiteilijat ja osa tutkijoista) elää harhassa, jossa oppimisen ja työn on korvannut pöhinä. Tätä ei haluta hyväksyä samaksi ilmiöksi kuin muuta kansanosaa vaivaava orjuus videopelien ja television äärellä.

Kapitalismi ei mielestäni ole suoraan luonut mitään vaan mahdollistanut internetin kanssa sen, että isoissa ihmisyhteisöissä aina elävä anti-intellektualismi on päässyt lännessä nousemaan hallitsevaan asemaan. Kiina on ymmärtänyt tämän, ja siksi TikTok tarjoaa siellä väkisin myös opettavaista materiaalia. Eliitti taas on tyytynyt hallitsemaan uutta ihmisryhmää, populistista keskiluokkaa, rahalla ja valvontalaitteilla, koska sivistyksellä ei voi enää hallita sitä.

Asia ei toki ole aivan näin yksinkertainen, sillä älyllä päästään edelleen hallitsevaan asemaan. Sivistyksen puolustukseksi annetaan aina empatiaa, tunnetaitoja, ongelmanratkaisua. Minä tarjoaisin aivan toisenlaista kulmaa: valtaa. Sivistys edesauttaa älyä, äly auttaa valtaa ja kontrollia. Mitä älykkäämpi olet, sitä vaikeampi sinua on hallita. Et ehkä hallitse omaa elämääsi kuin kuningas mutta erotat eri asioiden limittäisyydet ja ymmärrät niiden olemassaolon paremmin. Se tuo elämään vapautta.

Olemme tietyissä osissa maailmaa, erityisesti tietyissä yhteiskuntaluokissa, päässeet kapitalismin loppupisteeseen, sen maaliin, joten kaikki sen toimivuuden kannalta turha kuoriutuu pois. Sivistyksen arvo tippuu, koska sitä ei näennäisesti tarvita mihinkään arkielämässä ja keskivertokuluttajaa vituttaa, että on jotain, mitä hän ei voi saada rahalla. Sivistyksestä on tullut yksi alakulttuurisignaaleista, vastakulttuuriin kuulumisen merkki. Sivistykseen joskus liitetty kasvaminen ihmisenä taas on retoriikkaa, jonka ovat omineet uskonnolliset huijarit ja heidän seuraajansa.

* *

Julkisesta keskustelusta voi todistaa sivistyksen tason tai ainakin sen, mihin suuntaan sitä ollaan ajamassa. Sivistyneen ihmisen on yhä vaikeampi sietää tietoyhteiskuntaa, koska tyhmyys hyökkää siellä jatkuvasti päälle. Sivistyneen on itseään suojellakseen elettävä enemmän offline ja rajoitettava verkkokäyttäytymistään.

Tyhmyydellä ei ole tekemistä muiden ihmisten maailmankatsomusten kanssa, vaikka maailmankatsomus antaa jotain osviittaa. Pannukakkumaahan uskova ihminen on todennäköisemmin myös muissa asioissa epäluotettavampi kuin ihminen, joka ymmärtää fysiikan opintojensa pohjalta, miksi maapallo ei voi olla muuta kuin pallo. Älykäs tai sivistynyt pannukakkumaahan uskova ihminen on silti mahdollinen. Väärässä oleminen ei ole itsessään tyhmyyttä.

En tarkoita myöskään mielipiteitä. Ihminen voi olla lähes mitä mieltä tahansa ja olla silti typerä tai älykäs, sivistymätön tai sivistynyt.

Tarkoitan argumentaatiovirheitä. Julkinen keskustelu ei ole kauheaa siksi, että muilla on eriävät mielipiteet. Se on kauheaa siksi, että virheellisten argumenttien määrä on valtava ja osa niistä on muodostunut yleiseksi retoriikaksi.

Typeryydestä pitää puhua avoimesti, sillä se on olemassa ja aktiivisesti maailmassa toimiva voima. Argumentaatiovirheet ovat konkreettisimpia esimerkkejä käytännön typeryydestä.

Seuraavassa lista silmiini usein osuvista argumentaatiovirheistä:

• Argumentum ad metum eli pelottelu. Asetetaan vastakkain kaksi asiaa, joiden välinen kytkös vaatisi tarkempaa seulaa. Esimerkiksi, jos terveyspalveluista ei leikata, hyvinvointivaltio loppuu. Tai toisinpäin. Moni ei tunnista pelottelua ajatteluvirheeksi, koska ei käsitä virkkeen alkupuoliskosta seuraavaa valtavaa loikkaa toisen puoliskon johtopäätökseen, vaikka todellisuudessa väliin mahtuu monta monimutkaista prosessia. Virheargumentin käyttäminen on ymmärrettävää, sillä aikaa säästääkseen asioita on joskus tiivistettävä. Liioittelu voi olla myös tehokeino. Kaikkein huimimmat loikat vaativat silti “Miten niin?” -kysymystä. Poliitikot hyödyntävät tätä virhettä puhuessaan julkisesti ja esittävät loukkaantunutta, jos väitteet kyseenalaistetaan.
• Argumentum ad odium eli katkeruuteen vetoaminen. Kaikki esitetty kritiikki johtuu kaunaisuudesta, suomalaisessa versiossa kaikki johtuu kateudesta.
• Sanakikkailu eli pyöritellään sanojen merkityksiä niin, että keskustelu muuttuu konkreettisesta semanttiseksi. Tämä on usein tahallista ja tavoitteiltaan propagandistista. Tätä käytetään paljon poliittisen kentän eri laidoilla.
• Savuverho, mielestäni yleinen ja helppo virhe tehdä itse. Monimutkaiseen ongelmaan esitetään kuin vaivihkaa “tehokkainta” ratkaisua ja jätetään kyseenalaistamatta, onko ratkaisu tehokas ollenkaan. Lapset käyttäytyvät nykyään huonosti, vanhempien täytyisi kurittaa lapsiaan enemmän.
• Kaltevan pinnan argumentointi on klassikko, jossa asia A:n oletetaan johtavan maagisesti tai todisteiden vastaisesti asia B:hen ja B:n johtavan C:hen. Jos elokapinan sallitaan tukkivan Mannerheimintie, seuraavaksi anarkiasta tulee sallitumpaa kaikkialla ja viimein suomalainen yhteiskuntarauha romahtaa.
• Nirvana-virhepäätelmä: Asiaa X ei kannata tehdä, koska se ei ole ratkaisuna täydellinen. Esimerkiksi lasten puhelinaikaa ei kannata rajoittaa, koska aikuisten antama esimerkki on isompi ongelma. Esiintyy myös muodossa, jossa muutoksia ei pidä tehdä, koska on marginaalinen mahdollisuus, että niistä seuraa jotain ikävää. Lasten puhelinaikaa ei kannata rajoittaa, koska joku lapsi voi menettää ainoan henkireikänsä elämään.
• Väärä divisio, eli jos olet osa jotain argumentoijalle ikävää, myös sinun on oltava samalla tavalla ikävä. Minun tuskin tarvitsee selittää, kuinka tämä ilmenee.
• Olkiukko, kenties tunnetuin virheellinen argumentti, jossa kiistakumppanin väitettä vääristellään omiin tarkoitusperiin. Olkiukko sekoitetaan usein argumentum ad hominemiin, jossa argumentti yritetään todistaa vääräksi kritisoimalla sen esittäjää. Olkiukkosyytöksiä heitetään miten sattuu, usein pahantahtoisesti. Esimerkiksi hyvää tiivistelmää jostain aiheesta saatetaan syyttää tekijänsä luomaksi olkiukoksi, vaikka se koostuisi lähdemateriaalista otetuista johdonmukaisista lainauksista. Ironista kyllä, syytös on itse olkiukko.
• Sanahelinä, kaunista puhetta vailla sisältöä. Yleinen huijareiden tapauksessa, toisinaan politiikassa ja aktivismissa. Tunnistan new age -retoriikasta. Jotkut tuntuvat antavan tämän käyttäjille paljon anteeksi, jos sanottu kuulostaa tarpeeksi kauniilta. Yksi sietämättömimmistä kulttuuripiirejä vaivaavista argumentaatiovirheistä.
• Hätäisessä päätelmässä asian A on johduttava asiasta Z, vaikka vaihtoehtoja olisivat myös B, C, D… Trollaamisen perustyökaluja, sukua väärälle dilemmalle, jossa oletetaan ongelman ratkaisuksi vain kaksi vaihtoehtoa, vaikka niitä olisi useampia.
• Argumentum ad consequentiam eli väitetään jonkin olevan oikein/väärin, koska siitä seuraa hyvää/pahaa. Omasta mielestäni salakavala ja yleinen virhe, koska monille tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että asiat voivat olla hyviä tai huonoja suorista seurauksistaan riippumatta. Haavoittuneen ihmisen tappaminen on oikein, koska se saa kärsimyksen loppumaan.

Jos tunsit omatuntosi vihlaisevan, hyvä. Se osoittaa, että sinulla on sellainen.

Argumentaatiovirheitä on lukuisia, mutta ohessa listaamiani tuntuu yhdistävän se, että niiden pyrkimys on mustavalkoistamalla löytää yksinkertaisia vastauksia kaoottisiin ongelmiin ja samalla kyseenalaistaa vasta-argumentit liian monimutkaisina. Tämä voi tietysti johtua siitä, että kiinnitän juuri näihin virheisiin huomiota. Väitän silti, että yhdet argumentaatiovirheet ovat yleisempiä kuin toiset. Esimerkiksi vinoutuneen otoksen argumentaatiovirheeseen kiinnitetään nykyisenä poliittisten gallupien aikana erityistä huomiota, ja lehtien lukijat tuntuvat olevan sen suhteen valppaita. Voidaan arvailla, että ehkä gallupien luotettavuuden syynääminen on johtanut tavallista suurempaan herkkyyteen virheen tunnistamiseksi. Pelurin virhepäätelmään eli satunnaisuuksien luulemiseen todennäköisyyksiksi ei julkisessa keskustelussa tunnuta nojaavan kauhean usein. Reifikaatio eli metaforan kohteleminen todellisuutena on jo niin paljon abstraktia ajattelua vaativa virhe, ei reaktiomainen, ettei se tule kovin luonnollisesti vastaan.

Argumentaatiovirheiden listaa ei pidä seurata orjallisesti, ja ihmisillä pitää olla oikeus tyhmyyteen heikoilla hetkillään. Jokainen on typerä ainakin joskus. On hyvä säilyttää mahdollisuus vitsailla tai päästää paineita käyttäen argumentaatiovirheitä apunaan. Osa argumentaatiovirheistä muuttuu paikkansapitäviksi väitteiksi, jos konteksti sallii sen tai perustelut ovat kattavat. Luottoa lukijan kykyyn erottaa liioittelu todesta on oltava.

Typeryydeksi virheet muuttuvat sitten, kun ne ovat toistuvia, eikä ihminen tunnista tai halua tunnistaa nojaavansa huonoon päättelyyn, vakavaksi silloin, kun virheillä on yhteiskunnallisia seurauksia.

Argumentaatiovirheissä kivuliainta on se, etteivät niitä tekevät ihmiset aina ymmärrä päättelynsä hataruutta. Heille on vaikeaa selittää, miksi argumentti on virheellinen. Psykologiset puolustusmekanismit nousevat vastarintaan. Siksi ammattimaiset trollit hyödyntävät argumentaatiovirheitä taitavasti. Valitettavasti trolleja ei aina edes tarvita tällaiseen työhön, sillä kylvämme virheitä itsekin. Ajattelun mokat ovat mittava sivistyksen vastainen työkalu.

* *

Sivistys tarkoittaa omaksuttua tietoa, ja tietoa hankkiakseen ja omaksuakseen on tehtävä työtä. Eli luettava ja koettava ja ajateltava. Tätä näkemystä pidetään vanhanaikaisena. Ylen sivistyskyselyssä osa ihmisistä piti sivistystä synonyymina toimintavalmiuden, sosiaalisten taitojen tai loogisen päättelykyvyn kanssa. Kaikki nuo ovat tärkeitä, mutta pohjimmiltaan ne ovat kehikko sisällön ympärillä. Jos sivistys on valmiutta, jossa tiedolla on vähäisempi merkitys, väite haiskahtaa rajalliselta, kovasti omien mieltymystensä itsetyytyväiseltä puolustamiselta ja jopa henkisen laiskuuden ylistykseltä.

Jos tieto on vain jotain, jonka voi tarvittaessa etsiä eikä sitä tarvitse sisäistää, ei saatu tieto voi näkyä ihmisen toiminnassa kuin vajavaisena, hädin tuskin ihmistä paremmaksi tekevänä. Itselleen ja ympäristölleen ihmisestä ei tule miellyttävämpi. Esimerkiksi ruokapöydässä istuessa on eri asia tarkistaa puhelimella oikeat käytöstavat kuin tietää ne ja toimia heti tavan mukaan.

Minulle ei riitä, että osaa päätellä asioita. On tutustuttava aiheisiin. Tiedän varmasti, etten tunnistaisi kaikkia luettelemiani argumentaatiovirheitä, jos en olisi lukenut niiden olemassaolosta. Antiikin klassikoista on mielestäni luettava ainakin jotain, käännöksinä tai ei, eikä pelkkä Wikipedia riitä. On osattava katsoa luontoa tunnistaen ainakin joitain lajeja. Prosenttilaskuja on osattava tehdä ilman laskinta. Historiasta on tunnistettava suuret nimet ja tapahtumat. On tunnettava puolueet ja niiden kantojen erot. Ei haittaa, jos on tehnyt päihdekokeiluja, taiteillut, tehnyt kauppoja, tehnyt työkseen vähän kaikenlaista ja matkustanut omilla ehdoillaan edes joskus. Tai tehnyt origameja, ampunut aseella, harrastanut urheilulajia, käynyt museoissa ja konserteissa, uinut avannossa, soittanut jotain soitinta, kulkenut Suomen päästä päähän, mitä nyt vain. Ajan tasallakin olisi jossain määrin hyvä olla. Erityisesti tulee puhua kasvotusten toisille, erilaisille ihmisille.

Ihminen voi edelleen olla älykäs ilman näitä asioita, sivistynyt ei. Ja vaikeaksi se älykkyyskin käy.

En ole kovin sivistynyt, mutta ainakin tiedän sen. Tiedän omalla mittapuullani välttävästi eri asioita, joitain hyvin. Silti olen vasta lapsi. Olen hiekanjyvänen ihmiskunnan kasaaman tiedon valtameren rannalla. En tule koskaan olemaan mitään muuta. Se on hirvittävää. Se ei ole hirvittävää siksi, että olen merkityksetön ja pienuuteni sisäistänyt. Pienuus on päinvastoin vapauttavaa. Mitättömyys on hirvittävää siksi, että on yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat minua paljon enemmän ulalla eivätkä edes käsitä sitä. He ovat sivistyneen ihmisen jokapäiväinen helvetti.