Kirjallisuusblogi
Luin “tavoittamattoman” Maurice Blanchot’n (1907–2003) Ääretöntä keskustelua tai oikeammin sen ensimmäisen osan (Apeiron, 2008, alkup. 1969). Toista ei kai koskaan suomennettu. Jonkinlainen fenomenologi tämä hyyppä oli lähtiessään kyseenalaistamaan totuttua, mikä onkin luonnollista: ihmisen täytyy olla hiukan pakkomielteisesti kiinnostunut siitä, mitä …
Antigonea (442 eaa.) kutsutaan trilogian viimeiseksi osaksi. Sitä se ei ole. Sillä ei ole tekemistä kahden muun Sofokleen (496/495–406 eaa.) “thebalaisen näytelmän” kanssa, vaan ne on niputettu yhteen tekijänsä harvoina jälkipolville säilyneinä ja sattumalta samojen tapahtumien ympärillä pyörivinä teoksina.
Näytelmä …
Carl Theodor Dreyer (1889-1968) syttyi silmissäni todelliseen kukoistukseensa ohjaajana vasta äänielokuvan myötä. Vihan päivä (1943) ja Sana (1955) ovat täydellistä filmitaidetta, ne kurkottavat sanoittamattoman tuolle puolen eleettä.
Sen sijaan Jeanne d’Arcin kärsimys (1928), joka saattaa hyvinkin olla maailman rakastetuin mykkäelokuva, …
Kesäkuun loppupuolen helleaalto esti minua kiinnittämästä huomiota oikeastaan mihinkään, joten musiikkikin jäi sivuraiteelle. Tämä lista joka koostuu pääasiassa shoegazesta ja aasialaisesta klassisesta, uskonnollisesta ja seremoniallisesta musiikista on silti melkein kolme tuntia pitkä. Onnea matkaan, jos kuuntelet. Kuvassa Sharan Rani.
Buddhist …
Viihdyin tämän kuukauden musiikin parissa ehkä vielä jotenkin tavallistakin paremmin, tiedä sitten miksi. Olin kai hyvässä luomisterässä, jota musiikki siivitti. Kirjoittaminen ja musiikki kulkevat siinä mielessä minulla käsi kädessä, että kiinnostukseni musiikkiin jaksaa pitää kiihkeimmillään ollessaan minut myös valveilla muuta …