Jopa vapaan tahdon vastaisen argumentin kannattajat voivat loiventaa näkökulmiaan toteamalla, että totta kai on kausaalisuhteita (rikoksesta täytyy saada rangaistus), ihmisten täytyy tulla keskenään toimeen ja yksilöissä on monia piirteitä, jotka pyörivät tahdon – hyvän ja pahan – ympärillä. Tämä on liennytyspuhetta, jota puhutaan, jotta vältyttäisiin sanomasta: vapaan tahdon puute tarkoittaa nimenomaan sitä, että kukaan ei voi olla vastuussa mistään ja mielekkäitä kausaalisuhteita ei ole, koska vastuu on olennaisesti sidottu vapauteen. Tämä on vielä järkähtämättömämpi oivallus kuin hyvän ja pahan puute. Silti rikoksista tuomitaan erilaisia rangaistuksia myös sen perusteella kuinka vastuullinen tekijä on ollut: on itsesuojelua, tappoa, murhaa monissa asteissa. Olosuhteiden selvittämiseen käytetään valtavasti miestyötunteja ja resursseja. Jos vapaan tahdon puute otetaan kirjaimellisesti, rikosoikeudessa tuomiolla on teko, ei tekijä, ja rangaistus langetetaan teolle. Tutkijat selvittävät, mikä teko oikeastaan oli identiteetiltään. Tekijä joutuu sitten ottamaan vastaan tekoon suunnatun symbolisen vastateon.
