Kirjallisuusblogi
Neljä vierasta, pääosin koomikoita, istutetaan juontajan kanssa pyöreän pöydän ympärille juttelemaan. Edessään heillä on tarvittaessa täytettävät juomalasit. Yleisö on sijoitettu kehäksi pöydän ympärille. Kuvituskuvia ei ole, kaikki kamerat osoittavat puhujien kasvoihin. Juontaja ohjaa keskustelua minimaalisesti. Ohjelman ainoa tavoite on keksiä …
Maiden rajat määrittävät narratiivin. Suomen rajojen sisällä asuvat ovat väitetysti eläneet yhteistä historiaa, vaikka jo koulunpenkillä olemme oppineet, että Suomen rajat ovat muuttuneet lukuisia kertoja, viimeksi jatkosodan jälkeen. Silti ainakin joku osa maastamme on ollut “aina” Suomea, historiallisesti sellaiseksi alueeksi …
Valtion käsitettä on lähes mahdotonta erottaa historian käsitteestä. Historiaa ei voisi olla ilman kirjoitusta. Historia, valtio ja kirjoitustaito muodostavat inhimillisen nykykulttuurin pohjan. Uskonto ja taide ovat tietysti myös olemassa, mutta ne ovat esihistoriaa ja joutuneet mukautumaan kolmen edellä mainitun asian …
“Kansa on puhunut, pulinat pois” on luultavasti piinallisin ja toistetuin suomalainen poliittinen klisee. Sellaista sanomalehtikolumnistia ei ole, joka ei käyttäisi lausahdusta vaalien jälkeen. Hokemassa laiskuus ja kunnianhimottomuus yhdistyvät juuri sopivasti populistiseen perseennuolentaan.
Lentävän lauseen kontekstia ei usein selvitetä tai se …
Ongelma “wokeismista” puhuttaessa on, että termi on muuttunut lyhyessä ajassa alkuperäisestä tarkoituksestaan. Wokella on tarkoitettu ymmärrystä afroamerikkalaisten asemasta yhdysvaltalaisessa kulttuurihierarkiassa. Sanasta on tullut yleistyttyään konservatiivien ironisessa käsittelyssä jatko social justice warriorille, joka oli vielä joitain vuosia sitten yleinen pilkkahokema.
Nyt …