Kirjallisuusblogi
Kirjoittaa, olla palveluksessa, auttaa tukemaan järjenvastaista järjestelmää. Kuin uhraisi jollekin, jonka nimeä ei muista, eli vähän liian helppoa.
Jonkun pitäisi keksiä esine, jota katsomalla ei ajattelisi kirjoittamista järjestelmänä, jossa omat pyrkimykset asettuvat aina suhteessa johonkin kyllästyttävään ja ensi-innostuksen jälkeen lakastuvat. …
Kun kiistää taideteoksesta tekijän merkityksen, korvaa sen käytännössä asettamalla sen tilalle jonkinlaisen vastaavuuden… niin kuin Jumalan tilalle ideologian, vaikka kyse on samasta hierarkiasta ajattelussa. Mekaniikassa ei ole eroa. Jumala siellä vain, edelleen, eri nimellä.
Kirjallisuudentutkija Roland Barthes tarkoitti tekijän kuolemalla …
Kirjoitus on kilpikonna, kirjoittaja Akilles. Siltä usein ainakin tuntuu. Lapsuudesta varhaisaikuisuuteen kehitys tapahtuu suurin harppauksin. Sen jälkeen askeleet pienenevät. Lopulta kyse on yksityiskohtien hiomisesta. Yksityiskohdat ovat tietysti tavattoman tärkeitä, niitä on kirjoituksissa miljoonia. Yhdenkin asian hallinta tarkoittaa otetta tuhansista virheistä. …
Ajattelen taidetta ennen kaikkea taidekokemusten ulkopuolella, teosten vaikutukset jatkuvat ja jatkuvat ja niiden on annettava tehdä niin. Uskoakseni ihmisen vakuuttelua kirjallisuuskiinnostuksensa vakavuudesta, hänen täytyy näyttää minulle ajattelevansa sitä muutenkin kuin lukiessaan.
Jotta näillä pohdinnoilla olisi joku merkitys, on mietittävä makuaan: …
Katsoin jälleen Elävästä arkistosta tämän puolentoista tunnin ohjelman, jossa kriitikot ja taiteilijat keskustelevat kritiikin merkityksestä.
Keskustelun vetäjänä on Jörn Donner. Paikalla ovat Ere Kokkonen, Laura Voutilainen, Mikael Fränti, Tapani Länsiö, Alpo Suhonen, Suvi Ahola, Marjatta Tapiola, Kaisu Mikkola, Markku …