Kirjallisuusblogi
“Yleisö otti teoksen omakseen”, on tapana sanoa, ja ilmaisu osuu vahingossa totuuden ytimeen, sillä moni omii toisten tekemät teokset itselleen, tekee niistä oman luonteensa osia, jolloin teokselle osoitettu arvostelu tuntuu hyökkäykseltä olemassaoloa kohtaan, kehu vuorostaan sielun mannalta. Arvostusten ja halveksumisten …
Raikkaan viileässä ilmassa on ollut hyvä kävellä kuulokkeet korvilla. Teknoa, meteliä ja muuta. Kuvassa Terr.
Olen päättänyt heittää salaisen aseeni tantereeseen kaikkien näkyville. Yksi olennaisista kulttuurista kirjoittavan ihmisen jipoista on jättää mainitsematta, missä tarkalleen seisoo taiteellisesti. Mitä rakastaa, mitä ei.
Epämääräisyys antaa mahdollisuuden hyökätä yllättäviltä tuntuvista kulmista. Toisin sanoen lukijaa on helpompi säväyttää. Omia inhokkeja …
2004 ja 2016 välillä julkaistuista neljästä Nick Caven musiikkialbumista yksikään ei ole täysin onnistunut. 2004 ilmestynyt Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus on yksi vuosikymmenensä suosikkilevyjäni ja viimeinen perinteinen The Bad Seeds -levy pursuillen kauniita melodioita, feedback-meteliä, sähköistä melankoliaa, …
Jos kirjailija mainitsee teoksessaan, että linja-autossa “kaikki näpräävät puhelimiaan” se on satiirinen kärjistys tai sillä on joku muu merkitys: irvailu, hätäsanoma tai jokin. Lukijat ovat tottuneet puhelimeen luonteenpiirrettä tai statusta ilmaisevan asian symbolina, vaikka reaalimaailmassa tällä symbolilla ei ole merkitystä …