Kirjallisuusblogi
Edellinen vuosi laitettiin pakettiin musiikillisesti näin. Olen tehnyt näitä listoja nyt kaksi vuotta, vaikka tuntuu siltä, kuin olisin aloittanut ne viime viikolla. Niiden näennäisestä hyödyttömyydestä huolimatta ne ovat pakottaneet minua palaamaan omalla tavallaan blogin pariin: joka kuukaudelle on tullut tehtyä …
Toiselta nimeltään kulttuurin paskapuhebingo. Eli lista asioista, joita voit sanoa sanomatta oikeastaan yhtään mitään, mutta jotka on hyvä opetella, jotta voit turvata selustasi.
Voit ruksia joka kohdan aina kun törmäät siihen sosiaalisessa mediassa tai jossain kulttuurilehdessä. Voit tehdä oman bingoruudukkosi …
Usein hoettu klisee on, että “ennen ihmiset pelkäsivät kauhuelokuvien viattomia hirviöitä, olemme tulleet kylmemmiksi, kovemmiksi”.
Se ei ole aivan totta, ei siinä mielessä kuin tässä tarkoitetaan. Ihmiset eivät pelänneet tuolloinkaan.
Kauhulla – sikäli kun siitä voidaan puhua – oli aiemmin …
Vuoden viimeinen Lumooja on ulkona! Lehden teemana on usko. Aiheet kirjoituksissa käsittelevät uskonnollisten kirjoitusten kääntämistä, esoteriaa suomalaisessa kirjallisuusperinteessä, muinaisuskon roolia sarjakuvissa… Mukana on pari pidempää tekstiä myös itseltäni.
Kannet on tehnyt turkulainen taiteilija Jani Rättyä. Pääkirjoituksen voi lukea täältä…
Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvaklassikko Watchmenissä (1986-1987) esitelty Rorschach on yksi tunnetuimmista populaarikulttuurin antisankareista. Hänen lumovoimansa perustuu hänen ulkopuolisen asemaansa ja film noir -estetiikkaan. Noirin esteettinen tenho ei ole jostain syystä kadonnut vuosikymmenienkään mittaan. 40-luvun Hollywood-elokuvat ovat usein ajattoman …