Väläysproosa saa katsomaan ympärille tuotettua tekstiä eri tavalla. En mene väittämään, että kirjalliset standardit täyttävää proosaa on kaikkialla. Suurin osa julkaistusta tekstistä olisi tullut jättää julkaisematta. Kiinnostavaan tekstiin on kuitenkin edelleen mahdollista törmätä yllättävissä yhteyksissä.

On lahjakkaita kirjoittajia, jotka eivät tajua olevansa hyviä, kunhan kirjoittavat vain. Heitä on huomattavasti harvinaislukuisempina kuin huonoja kirjoittajia, jotka kirjoittavat silti. Siksi löydetystä väläysproosasta suurin osa on huonojen kirjoittajien onnellisia vahinkoja.

Yksi suosikkini löytöproosasta on kommentti YouTubessa Death in Junen kappaleeseen The Accidental Protégé, jonka on kirjoittanut nimimerkki alleygh0st. Lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:

On the last Christmas my parents spent together I put this album. It was like a perfect moment, if strangely ominous, but one of the last I remember. I even had a girlfriend in those days. All in all, it was worth it. We were so close to happiness.

Kertomuksessa on isoja yksityiskohtia. On perheyhteys, joka ei ole enää entisensä, maininta tyttöystävästä, jota ei ole, ilmaan jääviä yksityiskohtia, jotka saavat lukijan rakentamaan kokonaisuuden itse.

Kaksi loppulausetta jättävät lukijan arpomaan onnen ja katkeruuden väliltä, pohtimaan omia tunteitaan menetetyn ja saadun välillä. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän?

Jos virkkeitä muokattaisiin hieman oikeakielisemmiksi, tarina sopisi sellaisenaan väläysproosaksi. Se on jo nyt parempi kuin moni kansien väliin painettu novelli.