Kaikki alkuaineet virroissa, hiesuiset rakeet hymisevät hajoavat, saven hengitys.
Kaikki hieno tieto meren edessä, maan taipuisuus, kaikkien kymmenentuhannen olennon…
Mitä ajattelisin niistä? Olenhan jo maksanut lippuni, juonut konjakkini, istun paikallani.
Meri vapauttaa jo kosketuksesta, hengitys, mätäneminen, hukkuvien äänet kiertävät,
1 163:sta hylystä toisiaan pieksevät kädet, kohiseva artaud’lainen vitsi:
pyöriäisen raivo; sinilevän pelto jossa kasvaa kasvaa sen hitaus niin näkymätöntä kuin syöksyisi.
Ryhävalas kuuluttaa, että viimeinen näytös myöhästyy taas, parasta nauttia.
Ajattelin katsoa teatterin lavaa, myrskyn neljättä seinää, niin kauan ettei – –
Category: Proosaa