Twitterissä vastenmielisintä ei ole, että kaikki tuovat siellä itseään esiin vaan toivo, että sillä olisi merkitys, kommunikaation kummitus.
*
Taskurapu liikkuu sivuttain, koska niin on helpointa puolustautua saksilla. Mediansa ymmärtävä nettinatiivi tekee ironialla saman.
*
Suoruus on paperilta määrittelemättömästi eri asia kuin monitorilta.
*
Inho on kenties ainoa tunne, jota on lähes mahdotonta ilmaista tyhjentävästi muuten kuin sanattomana eleenä. Pelkkinä sanoina se jää ilmaisijan osalta epätyydyttäväksi.
*
Klassinen musiikki on kiihottavaa reliikkiytensä, populaarin rytmin torjumisen takia. Einojuhani Rautavaara on voinut sanoa viehtyneensä ikuisuuteen kuulostamatta suuruudenhullulta muuten kuin sopivalla tavalla. Epäilyttävää on valtavien raamien sisään rakennettu omaan tärkeilyynsä erikoistunut piiri, joka haluaa yrittää populaaria.
*
Samastumiseen houkutteleminen etäännyttää, mutta olen varma, että se johtuu siitä, että olen fetisisti: kaltaiseni erottavat nopeasti aidot asiat mainospuheista, koska kiksit uupuvat kaikesta paitsi aivan parhaimmistosta. Pseudovastakulttuurin projekti on vakuuttaa kaikki kuluttajat heidän fetisismistään, vaikka vain harvalla on mahdollisuus monomaniaan, joutilaisuuteen.
Miksi taskurapu on sympaattinen mutta hämähäkki pelottaa? Kuva: © Hans Hillewaert