Tie kahden filmikritiikin lävitse, uusformalistisen ja kulttuurisen. En tiedä onko minulla avainta, mutta tässä voi olla ohje sen takomiseen. Elokuva on olemassa kulttuurin ja muodon välissä. Biologiansa avulla katsoja tunnistaa mitä tapahtuu ja reagoi, osaa lukea kuvakieltä eli muotoja. Kulttuuri ei niinkään vaikuta elokuvan kieleen kuin siihen mitä muodoilla ja alkukantaisia reaktioita manipuloimalla yritetään sanoa. Katsoja voi esimerkiksi tunnistaa aivojensa virityksen avulla luonnossa uhan, mutta ei aina osaa sanoa mikä uhka on. Se miten uhka luetaan on vuorostaan kulttuurista. Estetiikassani kauneimmillaan elokuva syleilee ja pakenee kumpaakin tapaa katsoa, rikkoo itsensä.
Kuva: Runner1616 (Wikimedia) – Konvas 1KSR-1M 17EP, neuvostoliittolainen filmikamera