Rakkaudessaan horjuva kuulostaa kirjalliselta keksinnöltä, kunnes tyypin näkee omin silmin.
Hän työntää rakastettunsa muka vaivihkaa toisten syleihin, tutustuttaa kultasensa juhlissa kaikkein viehättävimpään uuteen ihmiseen, ei välitä siitä paljonko puoliso kuluttaa vapaa-aikaa läheisimmän työkaverinsa kanssa.
Tämä voi kuulostaa tavalliselta luottamukselta, mutta tyyppi ei ole menettänyt mustasukkaisuuttaan. Tilanteet ovat ihmiskokeita. Taito myöntää toisen itsenäisyys johtuu tässä tapauksessa hellyyden puutteesta eikä kunnioituksesta.
Rakkaudessaan horjuva ehdottaa ystävilleen, että nämä saavat iskeä hänen puolisonsa. Ajatus ei tuota ehdottelijalle seksuaalista mielihyvää.
Hän on neuvoton. Hänen puolisonsa inhottaa häntä tuttuutensa tähden, vaikka tuntuu myös omaisuudelta. Välinpitämättömyyttään hän toivoo kumppaninsa rakastuvan toiseen.
Silloin hänen inhonsa tuntuisi oikeutetulta, tietysti vain hänelle itselleen. Tai hän toivoo, että kipinä puolustaa kerran valloitettua maata löytyisi uudelleen.
Kävi miten kävi, kummassakin tapauksessa syntyy yksi marttyyri lisää.