Divertimento (1992) on Jacques Rivetten La belle noiseusen sisarteos, joka on koostettu nelituntisen pääteoksen vaihtoehtoisista otoista ja leikattu uusiksi. Pituutta elokuvalla on vain pari tuntia.
Vanha Frenhofer (Michel Piccoli) etsii kadonnutta ideaa ja yrittää maalata nuoresta Mariannesta (Emmanuelle Béart) muotokuvan, jolle on antanut mielessään nimeksi La belle noiseuse tunnetun huoran mukaan.
Malli päätyy myös tuntemaan itsensä sellaiseksi nähtyään lopputuloksen, joka on niin kaunis että sitä on kauhea katsella. Viisaasti elokuva jättää lopullisen teoksen näyttämättä jalkaterää lukuun ottamatta.
Taiteilija on kannibaali, joka syö ihmisiä ja paskantaa teoksia, joista muodostuu hänen uransa. Siten hän selviytyy. La belle noiseuse on elokuva luomisen vaikeudesta siinä missä Thomas Bernhardin Vanhat mestarit on romaani kritiikin välttämättömyydestä. Kritiikki ei ole tärkeää, mutta se on liian kirkkaasti näkevien selviytymiskeino, oire, seuraus paskaan tukehtumisesta.
Parivaljakko – erityisesti Divertimento – on lähestyttävintä Rivetteä. Siitä lyhyemmän filmin nimi. Tuttuja teemoja muista teoksista on mukana. Taiteen ja todeksi käsitetyn yhteinen luonne on teemana. Rakkaudella on iso osa hahmojen olemisessa. Rivetten koko uran kestänyttä kiinnostusta teatteriin kuvaavat tekniset yksityiskohdat (teoksen musiikittomuus, kameran staattisuus) mutta sitäkin enemmän inhimillinen draama, paljaus “lavalla” eli taiteilijan studiossa.
Kuvat maalauksen luonnosten synnystä on leikattu pois. Elokuvan rakenne muuttuu näin olennaisesti. La belle noiseuse on kuvaus taiteilijan luomistyöstä. Divertimento on kertomus mallin hyväksikäytöstä.