Kirjallisuusblogi
Antiikin teatteritekstit tuntuvat ensi alkuun oudon jäykiltä. Syy voi johtua käännöksistä tai arkaaisesta kieliasusta. Kenties kyse on, kuten Oresteian (458 eaa.) tapauksessa, näyttämöohjeiden vähäisyydestä? Tai ehkä kyse on sisäisen elämän kuvauksen puutteesta?
Voi olla vaikeaa uskoa protagonisti Oresteen kipuun ja …
Tekstini on pääosin kommentaari Suna Vuoren esseeseen, joka käsitteli Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmän roolituksesta syntynyttä meteliä. Suosittelen lukemaan Vuoren kirjoituksen kokonaan ennen omaani.
Jos joku jostain käsittämättömästä syystä ei huomannut, Kansallisteatteri roolitti taannoin Kaikki äidistäni -näytelmän transihmisen rooliin cis-ihminen …
Modernin teatterin helmasynteihin kuuluu immersion aliarviointi. Immersiota taas on monenlaista. Teos voi kutsua katsojaa juonensa, estetiikkansa, hahmojensa tai sen herättämien tunteiden avulla.
Pelkät ajatukset eivät riitä immersioon, eivätkä ajatuksiksi riitä yksinkertaiset hokemat. Brechtiläisyys ja muut etäännyttämiskeinot ovat tietysti asia erikseen. …
Max Ryynänen esseekirjassaan Elokuva, rakastettuni:
…Kaikki alkaa nivoutumaan yhteen Rancieren tekstissä emansipoidusta katsojasta. Teatteri, josta Ranciere ennen kaikkea puhuu, on itse asiassa päässyt helpolla, mutta sen joukoissa on silti taisteltu kenties aggressiivisimmin passiivisuutta vastaan – Brecht etunenässä, herättämässä katsojia poliittisesti,
Kävin pitkästä aikaa teatterissa, tarkalleen ottaen eilen. Kansallisteatteri esitti yhteistyössä Helsingin taidemuseon kanssa Thomas Bernhardin samannimiseen 1985 julkaistuun romaaniin perustuvan Vanhat mestarit, rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Hannu Kivioja ja Markku Maalismaa, ohjaajana Minna Leino.
Vanha musiikkikriitikko Reger (Maalismaa) on tullut joka …