Kategoria: Proosaa

Pölyisiä raakileita

Posted on by kangasvalo

Liberaalien on hyvä vastustaa kapitalismia: mistään ei tarvitse luopua.

*

Jos tuntisit kaikki ajatukseni, vaatisi kummaltakin meistä suunnatonta tahdonvoimaa olla muuttumatta.

*

“Vain typerys luulee, että teoriaan voi viitata käyttämällä käytännön esimerkkiä; että tehty työ kertyy jonnekin; että on muutakin täydellistymistä kuin sellaista, jonka voi kokea istumalla paikallaan hiljaisessa, pimeässä huoneessa…”

*

Köyhien aika kuluu muiden saavutusten ihmettelyyn.

*

Halusit tai et, asiat alkavat lopulta muistuttaa itseään.

Varjoisia raakileita

Posted on by kangasvalo

Vanheneminen on estetiikan muuttumista tunnistamattomaksi.

*

Ikuinen paluu on historian kyllästämien aivojen unohtelua: mahdollistaa virheet, toistaa unelmat.

*

Jossain vaiheessa kaikki tapahtui. Kerran kaikki tapahtui.

*

Sivistys on väistämättömän lykkäämistä.

*

“En koskaan pitänyt häntä nerona, mutta se ei estänyt minua rakastamasta häntä.”

*

Ihmiset joiden pitäisi hävetä eivät häpeä koskaan. Kun taas he joiden ei pitäisi hävetä eivät muuta teekään kuin häpeä.

Raakileita kulkutaudin aikaan

Posted on by kangasvalo

Kuulitteko, homeopatialle on annettu uusi nimi: vaikutteiden ottaminen.

*

Ajattelen olevani valmis, kunnes huomaan unohtaneeni kuoleman.

*

Dualismi on rikos ajattelua vastaan, koska se muistuttaa liiaksi dialektiikkaa.

*

Fasismissa ajetaan niin tiukasti keskitietä, että törmäys on väistämätön.

*

Syntymä ja kuolema asettavat vapaan tahdon rajan. Raja on määrittelemätön.

*

Ei vapaa tahto vaan “yritä ees jotain”.

Posted on by kangasvalo

Albrecht Altdorfer 1510

Metsät ovat vain metsiä, kun on lapsi. Niiden uhka tuntuu tarinoissa uhkalta niiden itsensä takia. Siksi niihin haluaa kävellä syvälle uudestaan ja katsoa valoa, joka onnistuu tunkemaan latvuston lävitse enää hädin tuskin, haluaa haistaa maan voidakseen kokea saman kuin kirjoissa. Metsä ei ole noidan asuinpaikka, se on noita itse. Aikuisena metsä vaaditaan näkemään symbolina tai vertauskuvana. Meidät koulutetaan siihen, ja taide jatkaa koulimista koko elämämme. Enää ei voi pelätä metsää, pimeää itseään. On pelättävä sitä mitä metsä edustaa, eli jotain meissä, aina meissä eikä koskaan muualla. Me, minä. Metsä lakkaa olemasta valtakunta, siitä tulee metafora. Metafora on aikuisuutta, sillä aikuisuudessa mikään ei ole vain yhtä tai ääretöntä, se on kahta ja rajoitettua; pinta ja pinnanalainen. Metaforan pakottaminen tappaa taiteen. Se merkitsee jonkin menettämistä, ja siitä jostain syntyvän surun ylittäminen ei ole useimmille enää mahdollista. Ajatukset kulkevat kehää.

Lunta odottavia raakileita

Posted on by kangasvalo

Hiljaisuus on paras kiitos.

*

On kuin olisimme lakanneet uskomasta historian syntyyn omana aikanamme.

*

Masennus on kuin kirjoitus, kumpikin näyttää minuuden mitättömyyden ja pakottaa rakentamaan itselleen rajat.

*

Sanoit: mielikuvituksetonta. Tarkoitit: vaihtoehdotonta.

*

On vastustettava mielipiteen ajattelua.

*

Päättää johtaa haluun väittää.

*

Halu väittää on kuin kävelisi väärään suuntaan. Ei edes tajua, ettei katsonut maisemia.