Sammalmättäällä pöllö nauroi minun verkahousujeni tahriintuneille polville ja sanoin Lidialle: “Oletteko menossa Aspholmiin kesäksi?” Hän hymyili vienosti puraisten mustikkaa ja vastasi: “Jalkani alla mulahti juuri suopursun kukka.”

Edellinen on ystäväni näkemys siitä, miltä Anni Kytömäen proosa näyttää. En vieläkään pysty lukemaan rivejä nauramatta. Tiivistys on viittä vaille täydellinen.