Valoa ja mustetta

Kirjallisuusblogi

Menu
  • Blogi
  • Mediaalinen maailma
  • Jatkosota-extra-extra
  • Kuukauden soittolista
  • Tietoja
Menu

Muiden hiljaisuus

Posted on 06.07.201723.09.2024 by kangasvalo

Aina jossain, yleensä kun odotan linja-autoa tai istun elokuvateatterissa, ajattelen vieressäni olevaa ihmistä, tuntematonta, ja miltä hänestä tuntuu. Hän kokee saman kuin minä, saman lämpimän ilman mereltä tai saman elokuvan, kuulee saman röyhtäisyn kaksi penkkiriviä takaamme tai jarrujen kirskunnan tieltä mutta silti toisin. Se, joka valkokankaalta on minulle kammotus on ehkä hänelle ainoa keino paeta kyynelten nielemistä. Ehkä hänelle linja-auton odottaminen neljän minuutin ajan on kauhistus, minä taas kulutan aikaa mielelläni ajatellen häntä ja mitä hän saattaa ajatella. Yritän nähdä minut hänen kauttaan, selvittää ajatteleeko hän minua. Kumpikin meistä vastaisi kysyttäessä, että emme ajattele mitään. Suurin ero välillämme on, että hän on minun vieressäni ja minä ajattelen häntä ja tiedän sen. Minä taas olen hänen vieressään, mutta en tiedä ajatteleeko hän minua enkä koskaan voi tietää. Voin vain kuvitella, näin, ja kirjoittaa siitä huvikseni. En edes tiedä miten hänen ajattelunsa toimii. Ehkä hän ei tajua toisten tietoisuutta lainkaan, ehkä taideteos on hänelle ensisijaisesti kokemus minästä, hetki jolloin minä luodaan ja josta tekijä on poissa, puhumattakaan muista. Ehkä ajalla on hänelle sama vaikutus, ehkä hän ei tunne ajan tekijää. Äkkiä kaikki on turhaa. Jää vain ääni ja kuva. Minä voin olla hänelle elävä kuollut, hahmo joka on vain sattumalta osunut samaan paikkaan. Ehkä hän ei tajua minun tietoisuuttani ja niin kahdesta vaakakupista yksi on painunut pohjaan asti ja toinen on noussut ilmaan.

Category: Proosaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sitaatti

“You were sick, but now you’re well again, and there’s work to do.”

”Kaikkein eniten häntä ilahduttivat suuret keltaiset voikukat, aukinaiset, kaikki kukintonsa auringolle levittäneet. Ne olivat hänen kasvonsa – tuollaiselta hänestäkin tuntui, ja tunteensa osoittaakseen hän piirtäisi voikukan. Piirtämisen tarve, piirroksellisen kunnianosoituksen tarve, oli välitön ja voimakas: hän polvistui, laski piirustusalustansa maahan ja piirsi voikukan pidellen sitä toisessa kädessään.”

”Myös yksityisesti ja maaseutukaupungeissa kaikki kansalaiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta yksimielisesti ja jatkuvasti kaikilla uhriaterioilla.”

“God appears, and God is Light
To those poor souls who dwell in night,
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.”

“Violence without violation is only a noise heard by no one, the most horrendous sound in the universe.”

“It can’t be gone; I was just there two arns ago. I got shot. I drank piss.”

Instagram

Hae

Kategoriat

Kirjoitettua

Kadotkaa eetteriin

Art and Popular Culture, Aurinkoon tuijottelua, Deepfocuslens, Georg Rockall-Schmidt, Little White Lies, Mediaalinen maailma, Nietzschen aivastus, Nyx Fears, Opus vei, Senses of Cinema, Taikalyhty

Luetuimmat nyt

  • Tauko on ohitse
  • Runeberg-ehdokkaat 2025
  • Ei kannata varastaa hyviltä
© 2025 Valoa ja mustetta | Powered by Minimalist Blog WordPress Theme