Valoa ja mustetta

Kirjallisuusblogi

Menu
  • Blogi
  • Mediaalinen maailma
  • Jatkosota-extra-extra
  • Kuukauden soittolista
  • Tietoja
Menu

Arthousen jähmeydestä

Posted on 13.05.201723.09.2024 by kangasvalo

Avantgardessa on se etu verrattuna arthouseen, että vaikka kokeelliset elokuvat liukuisivat estetiikassaan banaliteetteihin, ainakin ne ovat silloinkin keskimäärin omaperäisempiä ja kauniimpia katsella. Ei ole mitään kuivempaa kuin länsimaisia festivaalinäytöksiä varten tehty arthouse-elokuva, joka menettää iskukykynsä omaan kuvakieleensä – hitaita katseita, vielä hitaampia kameroita, kumpikin korvaamassa sisältöä. Pidän kiinnostavampana ja kokeilevampana jatkuvassa liikkeessä olevaa Hollywood-studiofilmiä kaikkine tuotteistuksineenkin, vaikka en ole senkään estetiikan ylin ystävä ja myös se on usein vailla mielihyvää. Hitaus ei itsessään ole puute vaan sen epäinspiroiva käyttö. En ole voinut katsoa esimerkiksi Jia Zhangken elokuvia kyllästymättä viimeistään puolivälissä enkä ole koskaan välittänyt suurimmasta osasta Michelangelo Antonionin elokuvista – pidän Antonionia merkittävämpänä vaikutteena tässä vuosikymmenestä toiseen kestävässä trendissä, joka uhkaa latistaa hyvätkin eri puolilta maailmaa kohoavat taiteilijoiden äänet samanlaisiksi. Kutsun näitä Rakkautta & Anarkiaa -draamoiksi. Nicolas Winding Refnin Only God Forgives (2013) olisi tämän ilmaisun parodia, jos ei olisi tehty tosissaan, mikä tekee siitä kammottavan osuvan esimerkin, erityisesti kun sitä on höystetty lapsellisella freudilaisella psykologialla ja järkyttäväksi kontrastiksi tarkoitetulla väkivallalla, joka lähinnä uuvuttaa. Toinen esimerkki on Sofia Coppolan koko ura.

Category: Elokuva

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sitaatti

“You were sick, but now you’re well again, and there’s work to do.”

”Kaikkein eniten häntä ilahduttivat suuret keltaiset voikukat, aukinaiset, kaikki kukintonsa auringolle levittäneet. Ne olivat hänen kasvonsa – tuollaiselta hänestäkin tuntui, ja tunteensa osoittaakseen hän piirtäisi voikukan. Piirtämisen tarve, piirroksellisen kunnianosoituksen tarve, oli välitön ja voimakas: hän polvistui, laski piirustusalustansa maahan ja piirsi voikukan pidellen sitä toisessa kädessään.”

”Myös yksityisesti ja maaseutukaupungeissa kaikki kansalaiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta yksimielisesti ja jatkuvasti kaikilla uhriaterioilla.”

“God appears, and God is Light
To those poor souls who dwell in night,
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.”

“Violence without violation is only a noise heard by no one, the most horrendous sound in the universe.”

“It can’t be gone; I was just there two arns ago. I got shot. I drank piss.”

Instagram

Hae

Kategoriat

Kirjoitettua

Kadotkaa eetteriin

Art and Popular Culture, Aurinkoon tuijottelua, Deepfocuslens, Georg Rockall-Schmidt, Little White Lies, Mediaalinen maailma, Nietzschen aivastus, Nyx Fears, Opus vei, Senses of Cinema, Taikalyhty

Luetuimmat nyt

  • Tauko on ohitse
  • Runeberg-ehdokkaat 2025
  • Ei kannata varastaa hyviltä
© 2025 Valoa ja mustetta | Powered by Minimalist Blog WordPress Theme