Katariina ojentaa kahvikuppia, soitamme vanhoja levyjä niin hiljaa, ettei matalia ääniä erota. Vaikka on kesä, pilvet tekevät yöstä mustan. Puhutaan vanhoista asioista, vaikkei kumpikaan oikein tiedä mitä. Täydennetään jos on jotain sanottavaa, luovutetaan jos ei oikein tiedetä. Kannustamme toisiamme menemään syvemmälle labyrinttiin. Kuisti natisee. Tiputin kerran avaimen sen lattialautojen väliin, kun katosin taskuineni kaikkineni. Mereltä puhaltaa hajottaen hämärän. Varpunen kaartaa sairaalan ikkunoiden edestä, nurkan taakse, odottaa taivaan huokaisevan.