Aluksi on annettava kiitosta muille, jotka ovat selvitystyötä aiemmin tehneet. Nuoressa Voimassa julkaistu Ville Hämäläisen artikkeli Ne eivät teekään sitä itse (2018) oli hyvä lähtökohta, samoin jo edellisessä postauksessa mainittu Sami Uusi-Hautamaan pro gradu Politiikan spektaakkeli (2020).
Hämäläinen on myös kirjoittanut Käkriäinen-lehden numeroon 4/2017 kirjan 40:stä ensimmäisestä sivusta ja sen viittauksista varsin kattavasti otsikolla Raakasota-extra. Merkintäni ovat osittain päällekkäisiä hänen tekemiensä kanssa, mutta olen pystynyt lisäämään väliin myös omia huomioitani. Muut tiedonsirpaleet on kerätty milloin mistäkin.
Käyttämieni boldausten logiikka on nostaa esille tiettyjä (mutta ei kaikkia) avainsanoja ja siten rytmittää tekstiä satunnaisen selaajan silmille sopivaksi.
Käydään pidemmittä puheitta asiaan.
ETUKANSI JA SELKÄMYS:
Kansi mukailee nimeään myöten sanomalehtilööppien mustakeltaista ilmiasua. Värit tuovat mieleen myös Stockmann-tavaratalon alennukset, niin sanotut hullut päivät. Kirjan nimi on sommiteltu kieliopillisesti väärin ilman väliviivoja. Kustantamo Siltalan nimi on kannessa erittäin pienellä.
Kannen oikeassa reunassa on eduskuntatalo. Talo jatkuu kahtaalle: niin kirjan etuliepeeseen kuin sen sivujen reunamia pitkin takakanteen. Fotorealistinen talo muuttuu takakannessa selvästi piirrosmaiseksi. Etuliepeessä talo on ehjä, sivuille jatkuessaan sen keskeltä nousee savua, mikä viittaa kirjan loppupuolen tapahtumiin.
Eduskuntatalon portaita nousee pienikokoinen hahmo salkku kädessä. Sama hahmo löytyy kirjan selkämyksen yläosasta keskeltä arabeskityylistä koristekuviota. Katso myös s. 3. Hahmon ulkoasu tuo mieleen agenttiromaanit ja jännärit, joita teos parodioi. Vastaavanlainen siluettihahmo löytyy Yli-Juonikkaan ensimmäisestä romaanista Valvoja (Otava, 2009).
Selkämyksen alaosasta löytyy moskeijaa muistuttava rakennus, josta kasvaa lonkeroita.
Kannen niin kuin koko ulkoasun on suunnitellut kirjankansistaan palkittu graafikko Markus Pyörälä, jonka teos tämä on siinä missä Jaakko Yli-Juonikkaan.
TAKAKANSI:
Arabeskikuvio jatkuu selkämyksestä ja täyttää lähes koko takakannen. Arabeski on kiinnostava valinta, sillä se korostaa islamilaisesta taiteesta syntyneenä estetiikkana kirjan alla liikkuvaa jännitettä. Äärioikeistolaisuuden pääpiirteisiin kuuluu maahanmuuton vastustus, joka kohdistuu erityisesti islamiin ja arabialaiseen kulttuuriin. Kirjassa ei käsitellä tätä kovin suoraan, vaan se on kiinnostuneempi siitä, millaiseksi yhteiskunta muotoutuu, jos vaihtoehtototuudet vaihtavat paikkaa valtatodellisuuden kanssa.
Esittelytekstin sijaan takakannessa lukee lause: ”Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi.” Virke on mukaelma Ridley Scottin (s. 1937) Alien-elokuvan (1978) mainoslauseesta. Syvävaltiolla viitataan yhdysvaltalaiseen deep state -salaliittoteoriaan, jonka mukaan valtiota ohjaa piilotettu, kähminnällä ja suhteilla aikaan saatu salainen eliitti oikean hallituksen sijasta. Takakannesta löytyvät tietysti kustantamon tiedot, ISBN-numero, kirjastoluokka ja viivakoodi.
Sivu 3:
Sivun yläreunassa on eläinkuvioita, jotka herättävät huomiota kontrastissa arabeskiin. Leijonia?
Tekijän ja kirjan nimen alapuolelta löytyy kuvio, josta etukannen salkku-ukko löytyy seikkailemasta, tällä kertaa Alfred Hitchcockin (1899–1980) ohjaaman Vertigo-elokuvan (1956) julistetta mukailevassa pyörreasetelmassa Katso myös s. 11 ja 81.
Vertigon (1956) keskiössä on James Stewartin (1908–1997) esittämän yksityisetsivän ajautuminen paranoiaan ja valtapeliin, jossa hän ei ymmärrä olevansa muiden ohjailtavana. Vaikutusvaltaisen Sight & Sound -elokuvalehden kymmenen vuoden välein järjestettävässä äänestyksessä Vertigo ohitti vuonna 2012 Orson Wellesin (1915–1985) ohjaaman Citizen Kanen (1939) maailman arvostetuimpana elokuvana.
Sivu 4:
Sivulta löytyvät Yli-Juonikkaan kiitokset, jotka mukailevat ironisesti isänmaallisista kiitospaidoista löytyviä iskulauseita: Kiitos 2011–2017. Kiitoksissa mainitaan suomalaisia kirjailijoita sekä teosta apurahoittaneita säätiöitä.
Antti Arnkil (s. 1975) on esseisti ja Yli-Juonikkaan kustannustoimittaja Siltalalla. Vesa Haapala (s. 1971) on runoilija ja kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Haapalan teos Kuka ampui Ötzin? (Otava, 2012) on toteutettu yhteistyössä Markus Pyörälän kanssa. Runoilija ja novellisti Harry Salmenniemen (s. 1983) kanssa Yli-Juonikas on käynyt oheen linkitetystä kritiikistä alkaneen kirjallis-julkisen performanssin Nuoren Voiman sivuilla. Kieleke-kollektiivi viittaa Koneen Säätiön Saaren kartanon residenssissä perustettuun kollektiiviin, jonka muita jäseniä ovat muun muassa kirjailijat Laura Lindstedt (s. 1976) ja Eino Santanen (s. 1975). Mahdollisen Kirjallisuuden Seura on kokeellisen kirjallisuuden seura, jonka jäseniä ovat Yli-Juonikkaan lisäksi muun muassa Lindstedt, Salmenniemi, Yli-Juonikkaan kanssa teoksen Talvimatkoja (ntamo, 2020) tehnyt kirjallisuudentutkija Markku Eskelinen (s.1959) ja monia muita kirjallisuutemme kokeellisemman pään tekijöitä. Ryhmän jäsenistö on toteuttanut massiivisen, 15 kirjaa ja yli 4 000 sivua käsittävän kollektiiviromaanihankkeen Ihmiskokeita (Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2016), jossa myös Yli-Juonikas oli osallisena.
Kiitosten alta löytyvät lähteet teoksen runsaalle kuvitukselle. Huomionarvoista on, että sivulle 601 merkitty kuva löytyy sivulta 600. Onko kyseessä viime hetken muutoksista johtuva virhe tai tahallinen merkintä? Sivu 601 on tyhjä sivu. Katso myös s. 109.
Sivu 7:
Tästä kirja varsinaisesti alkaa. Ensimmäisen osion nimi on Suuri isänmaallinen sota. Nimeä käytetään Venäjällä kuvaamaan Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välistä yhteenottoa toisessa maailmansodassa. Vrt. Talvisodan henki. Otsikon alla on taulukko, joka näyttää vuodesta 2011 absurdin kovalla vauhdilla laskevaa kurssia, joka näyttää olleen laskussa vielä sitäkin kauemmin. Vuonna 2011 Suomen taloudellinen taantuma hellitti, joten en ole varma tarkasta merkityksestä, jos sitä on.
Sivu 9:
Ensimmäisen luvun nimeksi on annettu Pääkirjoitus, ja se on ladottu Ilta-Sanomien ulkoasusta muistuttavalla tavalla ylälaitaan. Luku on yhdistelmä kirjan juonen alkua ja kirjailijan alkusanoja. Tarkoitus on tuoda esille romaanin postmoderni luonne todellisuudeksi kutsutun ja fiktion välisenä siltana ja samalla ilmentää teoksen yrityksiä yhdistää erilaisia mediatodellisuuksia sekä tiedon ja epätiedon lähteitä. Kyse on siitä, kuka kirjallisuudessa todella ”puhuu”. Yli-Juonikkaalla tämä teema toistuu teoksesta toiseen.
Otsikon alla on valokuva. Suomen puolustusvoimien SA-kuva-arkistosta löytyneessä valokuvassa kävelee kohti kuvaajaa joukko sotilaita. Kuvatekstissä lukee lyhyenä tiivistelmänä luvun pääsisältö. Tapaa tiivistää luku ennalta voi pitää nykyisessä romaanikirjallisuudessa vanhanaikaisena. Tiivistelmän läsnäolo korostaakin teoksen historiallisia tekstiulottuvuuksia.
Fylogeneesi = lajinkehitys.
Mika Kingelin on lähin tarinan protagonistia vastaava hahmo. Kingelin on verrattain harvinainen sukunimi. Turusta löytyy Kingelininkatu. Abraham Kingeliniä (1788–1849) on kutsuttu useasti 1800-luvun merkittävimmäksi turkulaiseksi liikemieheksi. Oudoimpana yksityiskohtana suvun jäsenten on väitetty polveutuvan suoraan Tšingis-kaanista.
*jytky* = kirjoitettu lainausmerkkien sijasta asteriskeilla, jotka merkitsevät joko tekoa, ääniefektiä tai boldaamista eli isoa jytkyä.
Sivu 10:
Lipponen I ja Lipponen II ovat Paavo Lipposen (s. 1941) pääministerikauden hallitukset (1995–2003), jotka ovat Jatkosota-extran maailmassa tapahtuneet siinä missä omassammekin.
”Yksityinen on poliittista, poliittinen yksityistä.” Virkkeen alkulause on yksi 1960–1970-lukujen feminististen liikkeiden, niin sanotun toisen aallon feminismin, tunnetuimpia sloganeita.
“– – vastakkainasetteluiden aika todella on ohi – –” Lauseessa muistutetaan Sauli Niinistön (s. 1948) sloganista vuoden 2006 presidentinvaaleissa, joissa Niinistö lanseerasi itsensä työväen presidentiksi.
”– – miehille auringon takana.” Men Behind the Sun (1988) on T. F. Moun (1941–2019) ohjaama hongkongilainen, väkivaltansa vuoksi pahamaineinen kauhuelokuva, joka kertoo japanilaisten tekemistä ihmiskokeista Kiinassa.
Pekka Niskapalkki: Kuten kirjailijaääni tässä luvussa mainitsee, kansanedustaja Niskapalkki on lääkärihahmo romaanitrilogian ensimmäisessä teoksessa, Neuromaanissa (2012). Niskapalkki = Paskanilkki.
WaterRover on oikea soutulaitemalli.
Sivu 11:
Der Trumpf. Tarkoittaa todella valttikorttia, mutta viittaa myös Yhdysvaltain 45. presidentin, Donald Trumpin (s. 1946), suvun saksalaiseen alkuperään. Toisinaan Trumpin suvun nimen on virheellisesti väitetty olleen Drumpf tai Trumpff. Trumpia kutsutaan lempinimellä The Donald (vrt. Der) ja samaa nimeä kantoi sosiaalisen median palvelu Redditistä bannattu presidentille omistettu sub (2015–2020).
Hallituskautta kutsutaan ZOG-kaudeksi. Tämä on esimerkki kirjan maailman tavasta normalisoida uuskieltä. ZOG eli Zionist Occupation Government on äärioikeistolainen salaliittoteoria, jonka mukaan läntinen maailma on juutalaisen eliitin kauttaaltaan hallitsema. Teorialla on tärkeä osa uusnatsi William Luther Piercen (1933–2003) romaanissa The Turner Diaries (1978). Kuten Niskapalkki, Pierce oli ammatiltaan lääkäri.
Alfred Hitchcockin elokuva Vertigo mainitaan. Katso myös s. 3.
Sivu 12:
Yli-Juonikas puhuu hetken aikaa tässä kohtaa ”itsenään” ja kiittelee tukijoitaan. Jaakko Yli-Juonikas on teoksissaan muiden hahmojen tapaan kirjallinen henkilö, joka paljastuu erityisesti Neljä ratsastajaa -ponikirjasarjan (2018–) edetessä itsekin salaliittoteorioihin taipuvaksi. Lukijalla on siis lupa olettaa, että “todellinen” Yli-Juonikas on nationalistiselle mielenmaisemalle irvaileva satiirikko, mutta kirjailijan “hahmo” on sitä vastoin syvällä romaaniensa arvomaailmassa.
Swift ja Voltaire ovat eurooppalaisen kirjallisuuden tunnetuimmat satiirikot. Jonathan Swift (1667–1745) oli anglikaanipappi, jonka merkittävin kirja on Gulliverin matkat (1726), jossa vinoillaan eurooppalaisille hallituskoneistoille. Valistusfilosofi François-Marie Arouetin eli Voltairen (1694–1778) tunnetuin teos on Candide (1759), joka parodioi niin eurooppalaisia sivilisaatioita kuin aikansa ”genrekirjallisuutta”.
Mies Hissi Kone viitannee Koneen Säätiöön ja sen perustaneeseen hissibisneksessä toimivaan Herlinin perheeseen, mutta kyseessä on myös uhkaava hahmo Yli-Juonikkaan myöhemmässä Neljä ratsastajaa -kirjasarjassa (2018–).
”– – opettajamme Saloth Saari – –” Saloth Sar oli Pol Potin oikea nimi. Pol Pot (1925–1998) oli ulkomaailmalta sulkeutuneen Kambodžan kommunistidiktaattori vuosina 1976–1978. Näiden parin vuoden aikana poliittisissa vainoissa kuoli arviolta yli miljoona ihmistä.
The London School of Economicsin tunnetuimmat poliittiset kasvatit Suomessa ovat luultavasti Suomen entinen pääministeri ja valtiovarainministeri Alexander Stubb (s. 1968) ja Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila (s. 1950).
Sivu 13:
Hannele Mikaela Taivassalo (s. 1974) on suomenruotsalainen kirjailija. Toisin kuin Yli-Juonikas väittää, Viisi veistä Andrei Kraplilla (2008) ei ole hänen esikoisteoksensa vaan esikoisromaaninsa ja ensimmäinen suomennettu teoksensa.
Juri Joensuu (s. 1975) on kirjallisuudentutkija ja yksi Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran jäsenistä. Myös tekstissä mainittu Joensuun väitöskirja Menetelmät, kokeet, koneet on todellinen ja sen on julkaissut Poesia-kustantamo vuonna 2012. Kirjan alaotsikko tosin ei ole ”epiduraalisuus poetiikassa, kirjallisuushistoriassa ja suomalaisessa kokeellisessa kirjallisuudessa”, vaan ”proseduraalisuus…” Epiduraalipuudutusta käytetään vaikeissa synnytyksissä. Proseduraalisuus tarkoittaa kirjallisuudessa tekstiä, jonka luomista on pyritty ohjailemaan ennalta määrätyillä menetelmillä niin sanotun vapaan proosan sijasta. Tunnetuin esimerkki maailmalta proseduraalisuutta hyödyntäneistä kirjailijoista on 1960 perustettu OuLiPo-ryhmä, johon on kuulunut niin Italo Calvinon (1923–1985) kuin Georges Perecin (1936–1982) kaltaisia nimiä.
Juhani Lindholm (s. 1951) on oikea kääntäjä…
Sivu 14:
…joka on kääntänyt Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren (1973) Teoksen Babel-sarjaan vuonna 2014. Painovoiman sateenkaari on yksi tunnetuimmista englanninkielisistä postmoderneista romaaneista ja, niin kuin tekstissä mainitaan, Pynchon on ollut aikanaan yksi selvimmistä Yli-Juonikkaan esikuvista. Yli-Juonikas on kirjoittanut Painovoiman sateenkaaresta gradunsa.
Kirjailijan ääni kiittää tällä sivulla sotiemme veteraaneja ja implikoi, että romaanin ei ole tarkoitus olla irvailua kaikkensa uhranneille. Sivulla viitataan samalla ironisesti tapaan, jolla kirjeet kotiin rintamalta eli ”täältä jostakin” päätettiin.
Sivu 15:
Googlaamalla ”profeetta kusimutteri” vastaan tulee epämääräinen kasa Ylilautaa ja Pepe-sammakkoa.
”Sormet poikki vaan ja turpaan niin vitusti.” Sormet poikki ja vitusti turpaan on suomalaisen Rankkuri-yhtyeen omakustanne-EP:n (2007) nimi ja kappale tällä levyllä. Levyn on tuottanut vuodesta 1995 perustetussa Moonsorrow-yhtyeestä tuttu Henri Sorvali (s. 1978).
Sivu 16:
Alaviitteessä mainittu Andrew Berwick on norjalaisen massamurhaajan ja terroristin Anders Breivikin (s. 1979) salanimi. Samassa viitteessä mainittu teos European Declaration of Independence on Breivikin sähköpostitse lukuisille oikeistokonservatiivisille poliitikoille lähettämä 1500-sivuinen manifesti. Kustantamo ei toki ole Christi Templi Solomonici eli Temppeliherrain Ritarikunta, joka oli keskiaikainen hengellinen ritarikunta, josta on sittemmin levinnyt lukuisia salaliittoteorioita ja legendoja.
Kauko Sademies vihjaa perussuomalaisten riveissä vaikuttaneeseen ja puolueesta kenkää saaneeseen Helsingin kaupunginvaltuutettu Olli Sademieheen, oikeistolaisia salaliittoteorioita levittävään entiseen poliisiin. Kauko Sade on foneettisesti lähellä kaukosäädintä.
”Kauan sitten tällä paikalla viheriöi vuoristoniitty [– –]” Näin alkava kappale vaikuttaa epäilyttävästi muusta lähteestä kopioidulta, mutta en osannut paikallistaa alkujuurta. Vinkkejä otetaan vastaan.
Sivu 17:
”– – niin kuin enkeli mustaa raamattua – –” Romaanin vastakohtamaailmassa Piru ei lue Raamattua. Musta Raamattu on Mooseksen väitetysti Mooseksen kuudennen ja seitsemännen kirjan sisältävä, tosiasiassa luultavasti 1700-luvulla kirjoitettu ja 1800-luvulla koottu taikakirja, joka tuo romaaniin mukaan salaliittoteorioissa vahvasti osana olevan mystisen ulottuvuuden. Teosta voi selata täällä.
Anita Röhm ja Margit Romppainen. Röhm viittaa Hitlerin Saksan kansallissosialistien vasempaan laitaan kuuluneeseen Ernst Röhmiin (1887–1934), joka johti SA-taistelujärjestöä. Hänet murhattiin puolueen puhdistuksissa pitkien puukkojen yönä. Yhdessä nämä kaksi sukunimeä liittyvät humoristi Armas J. Pullan (1904–1981) kirjoittamiin Ryhmy ja Romppainen -sotilasseikkailuihin (1940–1967), joita käytettiin jatkosodan aikaan propagandana.
#spiraalipulla: Vantaalle kaavailtiin 2016 Jurase Park -nimistä teemapuistoa, joka paljastui nopeasti sijoitushuijaukseksi. Yksi hanketta vetäneiden tahojen mainosvetureista olivat puiston sijoittaneille tarjotut alennusspiraalipullat. Asiasta voi lukea kattavasti Ilta-Sanomista. Mainitaan kenties myös Armas J. Pullan takia.
ChemPutin: Vladimir Putinin nimen lisäksi ajatukset vievät Rosatomiin mutta myös oululaiseen bioteknologialaitos Chempolisiin, jonka Fortum pelasti konkurssilta epäselvissä olosuhteissa. Tuolloinen pääministeri Juha Sipilä (s. 1961) oli lainannut Chempolisin toiminnalle rahaa.
Sivu 18:
Lex Häxhammaren. Häxhammaren eli Noitavasara (1486) on kirja, joka käsittelee mustan magian ja kerettiläisyyden välistä yhtäläisyyttä. Teosta hyödynnettiin erityisesti inkvisitiossa. Teksti levisi laajalle, vaikka paavi kielsi sen jo vuonna 1490. Suomessa teoksen on julkaissut Salakirjat vuonna 2014.
”Mustapartainen mies tuli tiskiltä – –” Mustapartainen mies on pakinoitsija ja satiirikko Ollin (oik. Väinö Albert Nuorteva, 1889–1967) tunnettu hahmo. Niin kuin edellisellä sivulla viitattu Armas J. Pulla, myös Olli kirjoitti sota-aikana propagandaa.
Lemming Caine on väännelmä Lemminkäisestä, joka on niin kalevalainen antisankari, suomalainen rakennusalan yritys kuin mystikko Ior Bockin (1942–2010) luoma myyttinen hahmo (”Pukki Lemminkäinen”).
”– – Student Confidential -think thankin puitteissa – –” Student Confidential (1987) on B-elokuvistaan tutun Troma-yhtiön kreisikomedia. Elokuvan tiivistelmä IMDB:ssä: ”Four high school students are led into the world of adult vices by a shadowy millionaire.”
775 000 syrjäytynyttä yksin pääkaupunkiseudulla liittyy luvun alussa nähtävän laskevan kurssin kanssa alakuloisuuden rintamaan. Tietoisku nostaa esille, että kirjan esittämällä Suomella ei mene kovin hyvin. Huvitusta lisää, että lukua kutsutaan sosiaalipolitiikan aikapommiksi, vaikka pommi taitaa olla ajat sitten räjähtänyt. Aikapommi ennakoi romaanin loppua.
Sivu 19:
Helsingin Crowne Plaza on neljän tähden bisneshotelli.
Sivulla on musta infolaatikko, joka esittelee yli satavuotiaaksi eläneen Urho Uljas Harkonnenin. Harkonnen viittaa Frank Herbertin (1920–1986) scifi-kirjasarjaan Dyyni (1965–1985) ja siinä esiintyvään mahtavaan Harkonnenin sukuun, jotka ovat sarjan antagonisteja. Herbert perusti Harkonnenin nimen suomalaiseen Härkönen-nimeen, jonka löysi puhelinluettelosta.
Infolaatikon kuvassa ei kuvatekstistä huolimatta ole sotilaita kuin yksi tai kaksi.
Todellisuudessa Pohjois-Hämeen rykmentin III pataljoonan komentajia olivat Eric Allan Winge (1891–1975) ja Matti Laurila (1895–1983).
Harkonnen on osallistunut Harmoisten vapautukseen v. 1918. Tällä vihjataan Harmoisten verilöylyyn, Suomen sisällissodassa tapahtuneeseen valkoisten tekemään joukkomurhaan.
Siirtomaatavaroiden maahantuonti sitoo Harkonnenin osaksi kolonialismin hyväksikäyttöketjua.
Talvisodassa ei ollut jalkaväkirykmentti 76:tta.
Harkonnen on harvinaisessa seurassa, sillä hänen lisäkseen Vapaudenristin I luokan Mannerheim-ristillä on palkittu vain itse sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) ja jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs (1890–1965).
Hänen poikansa ovat syntyneet epätavallisen pitkän ajan päässä toisistaan.
Harkonnenin tiedot voidaan tulkita kolmella tavalla. Voidaan ajatella, että Yli-Juonikkaan teos esittää vaihtoehtohistorian, jossa on tapahtunut asioita, joita omassa maailmassamme ei. Toisaalta on mahdollista nähdä Harkonnenista levitetyn tiedon olevan kirjassa esiintyvien vaihtoehtototuuksien massaa eikä siis totta edes romaanin itsensä kontekstissa. Kolmas vaihtoehto on siitä välistä: eliminoida epätodennäköiset vaihtoehdot ja jättää mahdolliset arvoituksiksi, jolloin Harkonnenin kaikki sotasaavutukset olisivat potaskaa pois lukien mahdollinen osallistuminen joukkomurhaan.
Sivu 20:
”Polpo” eli poliittinen poliisi on salaliittoteoreetikkojen nimitys poliisille, joka ei toimi oikeistokonservatiivien odotusten mukaisesti tai vainoaa oikeistopoliittisia toisinajattelijoita. Teoria väittää, että poliisiin on soluttautunut niin sanottuja mädättäjiä. Luultavasti sattumaa on, että Polpo on lähellä jo aiemmin mainittua Pol Potia.
Sivu 21:
Kertoja luettelee joukon poliitikkoja, jotka astuvat sisään eduskunnan kahvilaan. Aikalaiskansanedustajien joukossa on myös erikoisempia tapauksia. Juho Vennola (1872–1938) oli Suomen pääministeri kahdesti itsenäisyyden alkuvuosina. Näkemyksiltään hän oli liberaali ja kuului Kansalliseen Edistyspuolueeseen. Kaarina Mannerla-Atta: Kari Mannerla (1930–2006) oli rasistiseksi väitettyä kuvastoa hyödyntävän Afrikan tähti -lautapelin (1951) kehittäjä. Mannerlaatta (2016) on Harry Salmenniemen kirjoittama ja Mika Taanilan (s. 1965) ohjaama lettristinen kokeellinen elokuva. Martti Hetemäki (s. 1956) on suurelle yleisölle kenties vähemmän tuttu virkamies, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö ja yksi sittemmin kaadetun ensimmäisen aktiivimalliuudistuksen alullepanijoista. (((Gershom Lehtimaja))) viittaa joidenkin oikeistosalaliittoteoreetikkojen tapaan merkitä juutalaiset nimet kolmoissulkeilla. Etunimi Gershom saattaa viitata Gershon Scholemiin (1897–1982), israelilaiseen kabbalantutkijaan, tai Gershom Gorenbergiin, vasemmistolais-zionistiseen historioitsijaan. Lehtimaja tarkoittaa tabernaakkelia eli sakramenttikaappia tai temppeliä. En ole varma, mihin Hannu Lampiolla on tarkoitus viitata. Nimi muistuttaa sotarikoksista tuomitusta natsipoliitikko Hans Lammersista (1879–1962), mitä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona. Toisaalta nimessä on yhtäläisyyksiä niin Quentin Tarantinon (s. 1963) ohjaaman Inglourious Basterds -elokuvan (2009) natsiupseeri Hans Landaan kuin WSOY:n pääjohtajaan Hannu Tarmioon (1932–2015), joka paljasti sovitun vastaisesti medialle muualla teoksessa mainitun Tamminiemen pesänjakajat -teoksen (Lehtimiehet, 1981) takana olleet henkilöt. Reino Häyhänen (1920–1961) oli inkerinsuomalainen KGB:n agentti, joka loikkasi Yhdysvaltoihin vuonna 1957. Masaharu Homma (1887–1946) oli sotarikoksista tuomittu japanilainen luutnantti, joka johti Filippiinien valloitusoperaatiota. Vuonna 1937 Homma tapasi Saksan diktaattori Adolf Hitlerin (1889–1945). Homma mainitaan lyhyesti Yli-Juonikkaan ponikirjasarjan osassa 5: Teppo joutuu lahtiin (omakustanne, 2022). Sukunimi tuo samalla mieleen lyhyemmin Hommana tunnetun Hommaforumin, joka on suomalainen konservatiivinen keskustelufoorumi.
Emmi Kuhni on sanaleikki samaan malliin kuin henkilöiden nimet Yli-Juonikkaan ensimmäisessä romaanissa Valvoja. Empiä, kuhnia. Thomas Kuhn (1922–1996) oli paradigmanvaihdoksista kirjoittanut tunnettu tieteenfilosofi. Paradigmanvaihdoksilla tarkoitetaan, ettei tieteellistä keskustelua ohjaa objektiivisuus vaan erilaisia painotukset saavat suuntaukset ja ajattelumallit. Thomas eli Raamatun Tuomas on epäilevä eli empivä.
”– Hyvää, sanoi mustapartainen mies.” Viittaa jälleen pakinoitsija Ollin luomaan hahmoon, tällä kertaa lentävään lauseeseen ”Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää.” Toteamus sitoo Jatkosota-extran osaksi suomalaisen irvailuhuumorin perinnettä.
Jaakko Yli-Juonikkaan tyylitelty allekirjoitus löytyy tämän lisäksi muun muassa kirjailijan teoksen Tahdon murskatappio (Siltala, 2019) etuliepeestä. Katso myös s. 498 ja s. 664.