Vuoden viimeinen Lumooja on ulkona! Lehden teemana on usko. Aiheet kirjoituksissa käsittelevät uskonnollisten kirjoitusten kääntämistä, esoteriaa suomalaisessa kirjallisuusperinteessä, muinaisuskon roolia sarjakuvissa… Mukana on pari pidempää tekstiä myös itseltäni.
Kannet on tehnyt turkulainen taiteilija Jani Rättyä. Pääkirjoituksen voi lukea täältä. Tilaa Lumooja itsellesi 25 euron vuosihintaan täältä!
Emmi Ketonen teki taannoin Lumoojaan artikkelin, jossa selvitettiin ansiokkaasti, minne kirjailija Hans Selon kadonneiksi luullut kirjoitukset ovat tosiasiassa päätyneet. Kyse oli tutkivasta journalismista, jollaista ei turhan paljon kulttuurilehdissä nähdä.
Idea juttuun tuli selattuani joskus Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla -teosta (2016), jossa väitettiin, ettei Selon tekstien olinpaikkaa tiedetä. Mieleeni tuli yksi tärkeimmistä sanapareista, joka lukijan päähän voi ilmestyä: miten niin.
Aloin miettiä, että väite ei voi olla mahdollinen, jos kirjailijalla on elossa olevia omaisia. Tekstien kohtalosta täytyy olla tietoa edes jollain. Ketosen pitkällisten selvitysten jälkeen selvisi, että näin myös oli.
Lukeminen ei voi olla hyödyllistä, jos se ei ole kriittistä. Mitään hyvinkään sanottua ei voida ottaa vastaan näkemättä sen taakse.
Ensi vuonna sitten jotain aivan muuta!