Valoa ja mustetta

Kirjallisuusblogi

Menu
  • Blogi
  • Mediaalinen maailma
  • Jatkosota-extra-extra
  • Kuukauden soittolista
  • Tietoja
Menu

Lumooja 3/2020

Posted on 10.11.202023.09.2024 by kangasvalo
Kannet: Ville Väri

Uusimmassa Lumoojassa kokoavana teemana on kokeellisuus. Päätoimittajina tuttuun tapaan minä ja E. Ketonen. Pääkirjoitus täällä. Mukana on artikkeleita ja esseitä yhteiskirjoittamisesta, kokeellisuuden määrittelystä, kritiikin ja kokeellisen kirjallisuuden suhteesta…

Minä vuorostaan kirjoitin lehteen liittyen jutun kirjallisuuden pelillistämisestä sekä ergodisuudesta. Seuraavassa eräs huomio juttuun liittyen.

Tekstissä mainitaan Paavo Kässin Noesis-lehteen kirjoittama essee, jossa teoretisoitiin videopelien olevan postmodernia kirjallisuutta.

Kysyin tekstistä kommenttia professori Raine Koskimaalta, joka on muun muassa tutkinut ergodista kirjallisuutta. Koskimaa kyseenalaisti Kässin näkemyksen kattavuuden, vaikka pitikin hänen kirjoitustaan kiinnostavana.

Olen periaatteessa samaa mieltä kuin Koskimaa. Ajattelen, että kokoavat “kaikki kissat ovat nisäkkäitä” -tyyliset maailmanselitykset teoreettisista aiheista sopivat ehkä esseistiikkaan mutta eivät kestä tutkimuksellista tarkastelua.

Koskimaan kanssa tuli kuitenkin samassa haastattelussa puhuttua eräästä toisesta ulottuvuudesta, jonka nyt jätin tekstin ulkopuolelle, koska halusin pitää keskiössä postmodernin narratiivin, “juonen käsikirjoittamisen”.

Videopelit kun ovat perustellummin postmodernia kirjallisuutta, jos niitä ei käsitellä käsikirjoittamisen vaan koodaamisen kannalta.

En tiedä onko olemassa postmodernimpaa kirjoittamista kuin sellaisten merkkien tuottaminen, jotka muodostavat kuvia, musiikkia ja tunnetiloja. Siinä teksti kirjaimellisesti muuntautuu toiseksi, aiheuttaa ketjureaktioita, joissa tekstiä itseään ei voi enää “nähdä”.

Ovathan näytelmäteksti ja nuotistotkin kirjallisuutta, vaikka ne voidaan kokea kaikessa mitassaan vasta niiden “tultua toisiksi”, esitykseksi ja musiikiksi. Kässin vertaus vuorovaikutteiseen näytelmään sopii paremmin juuri koodaamiseen kuin sisällön kirjoittamiseen.

Ehkä palaan aiheen pariin joskus tulevaisuudessa, toisessa yhteydessä.

Kokeellisuuteen liittyen kirjoitin Lumoojaan myös ennakon VAFT 2020 -tapahtumasta, joka oli viikonloppuna. Aloitin avustamisen myös Kulttuuritoimituksessa ja kirjoitin sinne tekstin Kirjavasta linnusta. Tulevaisuudessa keskityn siellä ennen kaikkea kirjallisuuskritiikkiin: kevään kirjoja olisi tulossa vino pino…

Talven Lumoojan teemana on usko. Voin jo nyt sanoa, että lehti tulee olemaan hyvin kiinnostava!

Category: Omat projektit

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sitaatti

“You were sick, but now you’re well again, and there’s work to do.”
 
”Kaikkein eniten häntä ilahduttivat suuret keltaiset voikukat, aukinaiset, kaikki kukintonsa auringolle levittäneet. Ne olivat hänen kasvonsa – tuollaiselta hänestäkin tuntui, ja tunteensa osoittaakseen hän piirtäisi voikukan. Piirtämisen tarve, piirroksellisen kunnianosoituksen tarve, oli välitön ja voimakas: hän polvistui, laski piirustusalustansa maahan ja piirsi voikukan pidellen sitä toisessa kädessään.”
 
”Myös yksityisesti ja maaseutukaupungeissa kaikki kansalaiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta yksimielisesti ja jatkuvasti kaikilla uhriaterioilla.”
 
“God appears, and God is Light
To those poor souls who dwell in night,
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.”

Instagram

Hae

Kategoriat

Kirjoitettua

Kadotkaa eetteriin

Art and Popular Culture, Aurinkoon tuijottelua, Deepfocuslens, Georg Rockall-Schmidt, Little White Lies, Mediaalinen maailma, Nietzschen aivastus, Nyx Fears, Opus vei, Senses of Cinema, Taikalyhty

Luetuimmat nyt

  • Tauko on ohitse
  • Runeberg-ehdokkaat 2025
  • Ei kannata varastaa hyviltä
© 2025 Valoa ja mustetta | Powered by Minimalist Blog WordPress Theme