Uusimmassa Lumoojassa kokoavana teemana on kokeellisuus. Päätoimittajina tuttuun tapaan minä ja E. Ketonen. Pääkirjoitus täällä. Mukana on artikkeleita ja esseitä yhteiskirjoittamisesta, kokeellisuuden määrittelystä, kritiikin ja kokeellisen kirjallisuuden suhteesta…
Minä vuorostaan kirjoitin lehteen liittyen jutun kirjallisuuden pelillistämisestä sekä ergodisuudesta. Seuraavassa eräs huomio juttuun liittyen.
Tekstissä mainitaan Paavo Kässin Noesis-lehteen kirjoittama essee, jossa teoretisoitiin videopelien olevan postmodernia kirjallisuutta.
Kysyin tekstistä kommenttia professori Raine Koskimaalta, joka on muun muassa tutkinut ergodista kirjallisuutta. Koskimaa kyseenalaisti Kässin näkemyksen kattavuuden, vaikka pitikin hänen kirjoitustaan kiinnostavana.
Olen periaatteessa samaa mieltä kuin Koskimaa. Ajattelen, että kokoavat “kaikki kissat ovat nisäkkäitä” -tyyliset maailmanselitykset teoreettisista aiheista sopivat ehkä esseistiikkaan mutta eivät kestä tutkimuksellista tarkastelua.
Koskimaan kanssa tuli kuitenkin samassa haastattelussa puhuttua eräästä toisesta ulottuvuudesta, jonka nyt jätin tekstin ulkopuolelle, koska halusin pitää keskiössä postmodernin narratiivin, “juonen käsikirjoittamisen”.
Videopelit kun ovat perustellummin postmodernia kirjallisuutta, jos niitä ei käsitellä käsikirjoittamisen vaan koodaamisen kannalta.
En tiedä onko olemassa postmodernimpaa kirjoittamista kuin sellaisten merkkien tuottaminen, jotka muodostavat kuvia, musiikkia ja tunnetiloja. Siinä teksti kirjaimellisesti muuntautuu toiseksi, aiheuttaa ketjureaktioita, joissa tekstiä itseään ei voi enää “nähdä”.
Ovathan näytelmäteksti ja nuotistotkin kirjallisuutta, vaikka ne voidaan kokea kaikessa mitassaan vasta niiden “tultua toisiksi”, esitykseksi ja musiikiksi. Kässin vertaus vuorovaikutteiseen näytelmään sopii paremmin juuri koodaamiseen kuin sisällön kirjoittamiseen.
Ehkä palaan aiheen pariin joskus tulevaisuudessa, toisessa yhteydessä.
Kokeellisuuteen liittyen kirjoitin Lumoojaan myös ennakon VAFT 2020 -tapahtumasta, joka oli viikonloppuna. Aloitin avustamisen myös Kulttuuritoimituksessa ja kirjoitin sinne tekstin Kirjavasta linnusta. Tulevaisuudessa keskityn siellä ennen kaikkea kirjallisuuskritiikkiin: kevään kirjoja olisi tulossa vino pino…
Talven Lumoojan teemana on usko. Voin jo nyt sanoa, että lehti tulee olemaan hyvin kiinnostava!