Kirjoittaa, olla palveluksessa, auttaa tukemaan järjenvastaista järjestelmää. Kuin uhraisi jollekin, jonka nimeä ei muista, eli vähän liian helppoa.

Jonkun pitäisi keksiä esine, jota katsomalla ei ajattelisi kirjoittamista järjestelmänä, jossa omat pyrkimykset asettuvat aina suhteessa johonkin kyllästyttävään ja ensi-innostuksen jälkeen lakastuvat. Joskus ironisesti tuntuu, että se esine on jonkun toisen kirjoittama kirja.

Kuinka monta vuotta meni siihen, että lakkasin kirjoittamasta todeksi epäonnistumista ja nyt sentään joka toinen kirjain on valhe? Kaataa täysi malja maahan h-hetken kynnyksellä.