Kun tv-juontajaa alkaa äkkiä naurattaa ilman syytä, todistaa katsoja orastavaa paniikkia ja julkisen kuvan hallinnan menetystä, pientä sosiaalista itsemurhaa, joka on sympaattinen niin kauan kuin se ei lähde käsistä. Paniikki syntyy siitä, että juontaja ei pysty hallitsemaan todellisuuden pyrkimistä pintaan. Tv-yleisölle on puhuttava epäluontevasti luontevalla tavalla, käytettävä selkokieltä ja rytmiä, jollaisella henkilöt eivät puhu kuvaustauoilla. Äkkiä arkinen nostaa päätään virheen kaltaisena. Nauru kameroiden edessä syntyy, kun harjoiteltu puhe halkeaa, edeltä käsin opetellut kysymykset murtuvat toisiinsa. Nämä ovat lähes poikkeuksetta parhaita asioita komediassa. Katson sketsejä YouTubesta, mutta vaikka nauraisin kaikille yhtä paljon, katson vain ne uudestaan, joissa ennalta määrätty hajoaa ja yllätys tuhoaa totutun.
Kamerat, 2
Category: Proosaa