Harvoja teini-iässä löytämiäni yhtyeitä jaksan kuunnella tänä päivänä. Vielä vähemmän on lapsena kuuntelemaani musiikkia, johon jaksan palata aidolla kiinnostuksella.
Tuttuus on tehnyt myyräntyönsä, samoin liika nostalgia, jota kavahdan. Joissain tapauksissa myöhemmin ilmestyneet huonommat levyt ovat romuttaneet kokonaiskuvaa niin paljon, että myös vanhoihin levyihin on tullut kolhuja – ne vaikuttavat enää onnekkailta vahingoilta.
Sitä ongelmaa ei ollut Sielun Veljissä. Jo vuosia aiemmin lopettaneen yhtyeen katalogiin oli turvallista uppoutua. Levyjä oli tehty hillitty määrä, ja ne olivat kaikki vähintäänkin kuunneltavia. Etäisyys korosti lapsena niin tärkeää musiikin yllätyksen ja vaaran tunnetta.
Turvallisen tuttu Ismo Alankokin tuntui Siekkareissa vieraalta tyypiltä ja joukkue kokonaiselta bändiltä, toisin kuin muut kokoonpanot hänen urallaan.
Tarpeetonta nostalgiaa ei syntynyt, koska musiikki ei ollut leimallisesti omalta ajaltani. Pitkään ikään on vaikuttanut, että koko katalogi on edelleen vahva, mutta uusia perusteita vaihtaa sen suosikkia löytyy jatkuvasti. En ole varma olenko edelleenkään kuullut kaiken, mitä esimerkiksi Softwood Music -albumista voi saada irti.
Vähäisistä lahja- tai viikkorahoista hissuksiin ostetut levyt olivat ennen Spotifya kävelyitä sokkona uusiin maailmoihin. Kun yhtye on niin poikkeuksellinen kuin Siekkarit oli, uudet ostokset todella tuntuivat seikkailulta.
*
Ei ole liioittelua väittää, että Sielun Veljet on kansainvälisesti aliarvostettu post-punk-yhtye, josta oli enempään kuin sinkkujen pohjalta koostettuihin tylsiin kokoelmalevyihin.
Toisin kuin tämän kirjoitussarjan Leavings-setissä, olen albumien tasavahvuutta korostaakseni jättänyt listasta ulos kaikki hitit, jotka eivät edusta bändin parasta osaamista.
Lähimpänä suurta suosikkia on vain singlenä julkaistu Kevät, joka edustaa listalla perinteisempää rock-musiikkia. Myös Suomi-Finland-levyn Ihminen on sisällytetty kokoelmille single-julkaisunsa takia. Millään muulla tavalla se ei ole yleisöystävällinen kappale.
Osasyy hittien poisjäämiseen on ärtymykseni T. T. Oksalan liian puhtoista tuotantotyyliä kohtaan, jota kuullaan yhtyeen menestyksekkäimmillä levyillä L’amourha ja Kuka teki huorin. Niillä on paljon hyviä kappaleita, mutta valintani pistävät korvaani tässäkin setissä liian puunattuina.
Onneksi asia korjattiin niitä seuranneella Suomi-Finland-levyllä, joka kuulostaa lelusoundeineen vastaiskulta kahden edeltäjänsä liian avaralle ja siistille äänimaailmalle. Tuottajaksi oli vaihtunut Riku Mattila.
Sielun Veljissä on albumien perusteella kyse rohkeudesta heittäytyä uuteen, hypnoottisen toiston voimasta ja sen rinnalla kulkevasta pimeydestä. Setin aloittava Lammassusi on enemmän Sielun Veljet -kappale kuin esimerkiksi kantaa ottava Tiskirätti, joka kuulostaa enemmän Ismo Alangolta soolona.
Mä olen lammas suden vaatteissa,
sä voit pyytää mua riisuutumaan,
ja kun susipuvun päältäni kuorin
olen valmis lankeemaan
kesyyn arkaan lampaaseen,
joka susipukuun sukeltaa.
Poissaolollaan loistaa eniten Peltirumpu, joka on ylisoitettu ja siksi enää vain sietämätön. Muista hiteistä Rakkaudesta-single on hieno kaikessa avoimuudessaan. Sen jättämistä pois harmittelin, mutta tilaa ja paikkaa ei yksinkertaisesti ollut. Liikaa soitettu sekin.
Romanttisiksi korvikkeiksi olen valinnut L’amourhan kiihkeän ja todentuntuisen Ikävän, ja Kuka teki huorin -levyn lohduttavan Kaksin-balladin.
Omituisin valinta on ehkä Musta laatikko -levyllä oleva flamenco Pilvilinna, jonka laulaa poikkeuksellisesti Jukka Orma – ja joka kuulostaa enemmän hänen sooloprojektiltaan kuin Sielun Veljiltä.
Junnaavaa melankoliaa edustavat niin Kevään vastapari Talvi, Ihminen kuin päättävä Rauhallista. Yhtyeen tunnusomaista maanisuutta tuovat joukkoon Tuulelta vastauksen saan, sen kaksoisveli Hei soturit, Huuhaa puuhaa ja muut aliarvostetut albumiraidat.
Jotta kaikki ei olisi vain kreisiä tai melankoliaa, Onnellinen päivä saa olla ihana helpotus loppupuolella.
Uran jälkeen julkaistuja live-ottoja en ole valinnut enkä sivuprojektien kappaleita. Myös muuten mainiot Tuomari Nurmio -coverit olen jättänyt pois ja keskittynyt alkuperäistuotantoon.
Comebackin aikoihin julkaistu Nukkuva hirviö -single puuttuu, koska se oli onnetonta kuultavaa, kuten oli Ilosaarirockin väsynyt comeback-keikkakin. Lähdin loppupuolella kesken pois välttääkseni ryysiksen. Joitain asioita ei voi toistaa.