Filosofi Galen Strawsonin vapaan tahdon vastainen argumentti:
- Kaikki mitä teen kaikissa tilanteissa johtuu siitä, millainen olen.
- Voidakseni olla vastuullinen tekemisistäni, minun täytyy olla vastuussa siitä mitä olen – ainakin olennaisten henkisten ominaisuuksien osalta.
- Mutta pohjimmiltaan en voi olla vastuullinen millään tavalla siitä, millainen olen.
- Joten en voi olla vastuussa siitä, mitä teen.
Oma lisäykseni: johtuuko kaikki mitä teen kaikissa tilanteissa minusta? En etsi pyhää selittäjää, jumalallista liikuttajaa, joka ikään kuin ohjaisi minua – se ei olisi vapaalle tahdolle yhtään sen parempi uutinen. Mietin ennemmin sanaa johtua, jonka voi halutessaan korvata sanalla koska; voimmeko tarpeeksi vakuuttavasti olettaa biologisen johtumisen riittävän selitykseksi impulsseihin, tekoihin jotka ovat nimenomaisesti mysteerejä ja nousevat mielen tyhjästä? Voimmeko siis jäljittää johtumisen niin sanoakseni kauemmas kuin pelkkiin biologisiin impulsseihin, kuten Strawsonin argumentti näyttää väittävän? Tarkoitan havaintokyvyn ulottumattomissa olevaa tyhjyyden pistettä, jota voisi kutsua minuudeksi ja josta todella olisimme vastuussa, vaikuttaa kehomme siihen tai ei. Vai onko tämän pisteen olemassaolo jo itsessään todiste kontrollin – hyvän ja pahan – puutteesta?
Kuva: Noin 10-vuotias Adolf Eichmann.