Aloituskohtauksessa Tie Xi Qun tehdaskaupungissa työläiset tappelevat taukohuoneessa humalassa, koska yksi heistä ei halua osallistua mahjongpeliin. Tehtaat ovat rappiotilassa. Palkkaa voidaan maksaa, vaikka ei olisi käynyt töissä puoleen vuoteen. Toisaalta palkka saatetaan jättää maksamatta, vaikka olisi tehnyt tunnollisesti pitkää päivää. Jostain syystä miehet saapuvat silti työpaikalle, lähinnä juomaan ja pelaamaan. Ratkaisu selviää neljä tuntia myöhemmin dokumentin toisessa osassa, kun tutustutaan tehdastyöläisten jälkikasvuun. Kotona ei ole kuin yhtä epätoivoinen aviopuoliso. Nuoriso notkuu lähikaupassa saamatta aikaan mitään. Kaikilla on ykköset yllä, koska vanhemmat ovat valmiita tarjoamaan lapsilleen kaiken.
Kolmannessa osassa kamera tiukentuu vielä lähemmäs mikroyhteisöihin. Viimeisen kahden tunnin ajan seurataan kahta miestä. Yksisilmäinen Du on entistä keskiluokkaa, jonka elämä on vaimon lähdön jälkeen syöksähtänyt alaspäin. Hän on junatyöläinen, joka vapaa-ajallaan varastaa romurautaa ja myy sitä eteenpäin. Hänen lievästi kehitysvammainen poikansa Nuori Du tekee samaa. Eräänä päivänä isä jää kiinni ja saa potkut. Parivaljakon ahdingon rinnalla seurataan junatyöläisten arkea veturin kiitäessä lopetettujen tai lopettavien tehtaiden läpi.
Yli yhdeksän tuntia pitkänä ja vuodet 1999–2001 kattavana Tie xi qu on massiivinen etnografinen läpileikkaus yhden kaupungin hitaasta kuolemasta ja mätänemistilassa tapahtuvista muutoksista. Se on tarkin elokuvatallenne maailman tällä hetkellä väkirikkaimman ja mahdollisesti merkittävimmän valtion rakenteellisista siirtymistä ja siten todistusaineistoa tuleville sukupolville. Se jättää väliin kaikki talous- ja tilastotieteilijöiden analyysit, jotka ovat sanahelinää markkinatalouden todellisten realiteettien eli ihmisten onnen ja kärsimyksen rinnalla.