Ihmiset eivät edes aisti värejä samalla tavalla, silti kehittävät ideologioita. Edellisenkin ajatuksen voi kokea, mutta kokemuksen jakaminen on mahdotonta.

Runo on ehdottomimmillaan kokemuksen pakkaamista koodin taakse. Proosa sen teeskentelyä, ettei koodia ole. Rikkautta sekin. Kaikki todellinen jää väliin, taide tilkitsee.