Valoa ja mustetta

Kirjallisuusblogi

Menu
  • Blogi
  • Mediaalinen maailma
  • Jatkosota-extra-extra
  • Kuukauden soittolista
  • Tietoja
Menu

Huomisista

Posted on 25.07.201723.09.2024 by kangasvalo

Epäilen usein, että moraalia ei voi paikantaa syihin ja seurauksiin. Hyvän valitseminen voi siitä huolimatta olla ehdotonta. Ajattelin joskus isoa psykologista toista, teoriaa jonka mukaan jokainen valinta perustuu ennalta omaksuttuun, tiedostamattomaan käsitykseen maailmasta. Päivä päivältä enemmän se tuntuu liian uskonnolliselta. Uskonnollisella tarkoitan liturgiaa, menoja jotka opettavat asialle vihkiytyneitä puhumaan tietyllä tavalla keskenään, jotta todellisuuskäsitys olisi kaikilla sama. Yksilön kokemuksen huomiotta jättäminen eli ihmisen valinnan puute häiritsee. Jopa eksistentialismi, todellinen filosofia makuuhuoneisiin, tuntuu liian pyhältä. Hyvissä ja mielikuvitusta kiihottavissa teorioissa on vikana, että ne ovat liian järkeviä kokonaisuuksia pystyäkseen selittämään mitään. Niissä ei ole paikkaa toimivalle satunnaisjärjestelmälle, joka selittäisi poikkeukset. Filosofit keksivät kilpaa meriselityksiä, kun todellisuudessa ilmenee aukkokohtia, joihin teoriat eivät sovi. Tämä tekohengitys pitää filosofian käynnissä vuosisadasta toiseen. En ole ilkeä. Se on kauniisti tehty, hieno ele.

Teorian ja kokemuksen välissä on elämisen arvoiselta tuntuvan elämän ja siten taiteen mentävä aukko. En usko kirjallisuuteen tai elokuvaan, mutta koen niiden kautta asioita, joita ilman eläminen terveen ihmisen kehittyneissä aivoissa olisi vaikeaa. En usko luontokokemuksiin, silti usein istun ja katson hiljaa ja tunnen kuinka koko kehoni tarvitsee sitä. En usko seksiin mutta haluan sitä, kun toinen ihminen on oikea. Uskominen ei ole tarpeellista. Kaikki tämä aistiminen osoittaa, minun sitä jatkuvasti ajattelematta, miten elämän kuluvat sekunnit voivat olla vähemmän kivuliaita, kuten kirjallisuus on hedelmällisyydellään ja silkalla massallaan, kaiken painetun paperin ja siirtyvien bittien määrällä, vakuuttanut minut elämän mielekkyydestä. Se on enemmän kuin mikään helpommin rintapieleen ripustettava vakaumus. Entä filosofioiden esittämät tärkeät kysymykset? Ne ovat tärkeitä edelleen, kysymysten tasolla. Mutta kokiessani esitän itselleni kovin vähän kysymyksiä.

Category: Filosofia, psykologia, sosiologia, Proosaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sitaatti

“You were sick, but now you’re well again, and there’s work to do.”

”Kaikkein eniten häntä ilahduttivat suuret keltaiset voikukat, aukinaiset, kaikki kukintonsa auringolle levittäneet. Ne olivat hänen kasvonsa – tuollaiselta hänestäkin tuntui, ja tunteensa osoittaakseen hän piirtäisi voikukan. Piirtämisen tarve, piirroksellisen kunnianosoituksen tarve, oli välitön ja voimakas: hän polvistui, laski piirustusalustansa maahan ja piirsi voikukan pidellen sitä toisessa kädessään.”

”Myös yksityisesti ja maaseutukaupungeissa kaikki kansalaiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta yksimielisesti ja jatkuvasti kaikilla uhriaterioilla.”

“God appears, and God is Light
To those poor souls who dwell in night,
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.”

“Violence without violation is only a noise heard by no one, the most horrendous sound in the universe.”

“It can’t be gone; I was just there two arns ago. I got shot. I drank piss.”

Instagram

Hae

Kategoriat

Kirjoitettua

Kadotkaa eetteriin

Art and Popular Culture, Aurinkoon tuijottelua, Deepfocuslens, Georg Rockall-Schmidt, Little White Lies, Mediaalinen maailma, Nietzschen aivastus, Nyx Fears, Opus vei, Senses of Cinema, Taikalyhty

Luetuimmat nyt

  • Tauko on ohitse
  • Runeberg-ehdokkaat 2025
  • Ei kannata varastaa hyviltä
© 2025 Valoa ja mustetta | Powered by Minimalist Blog WordPress Theme