Aiemmin kirjoittamistani sanoista huolimatta tiedän, että pohjimmiltaan valinnat tehdään vaiston perusteella. Valitsen sen, joka tuntuu hyvältä. En valitse sitä, joka ei tunnu hyvältä. Kun luen jälleen yhden kommentin, joka syöksyy suin päin ymmärtämättömyyteen, järkevyydeksi naamioituun rasismiin, humanismiksi naamioituun ylimielisyyteen ja epärealismiin, alan etsiä vastausta sanaan miksi, miksi, vaikka ei ole vastauksia sanaan miksi, vastaus on valintoja ja kaiken kieriessä rataansa aistin myös oman tunteeni olevan valinta. Toivon kolmatta tietä ennen kaikkea siksi, että en kestä ajatusta muista teistä. En tiedä kävelenkö polkua vai olenko eksynyt mutta käveltävä on. Oksat napsuvat painoni alla.