Tässä osiossa käyn lävitse Finlandia-ehdokkaana ollutta kokeellista romaania Jatkosota-extra (Siltala, 2017) pala palalta selittäen ja arvaillen teoksen lukuisia intertekstuaalisia ja intermediaalisia viitteitä. Postaukset on jaoteltu erikseen pääblogista, jotta ne eivät tukkisi sitä.
Romaanin on kirjoittanut postmoderneista teoksistaan tunnettu Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976), jonka kirjallinen ura alkoi novellikokoelmalla Uudet uhkakuvat (Sammakko, 2003). Jatkosota-extrassa isoa osaa näyttelevän ulkoasun on toteuttanut graafikko Markus Pyörälä (s.1983). Pyörälä on voittanut palkintoja suunnittelemistaan kirjojen ulkoasuista.
Yli-Juonikkaan tuotannossa toistuvat salaliittoteoriat, intertekstuaaliset viittaukset ja kielellä leikittely. Vaikka hänen teoksensa voidaan niputtaa niin sanottuun korkeakirjallisuuteen, niissä on usein mukana genrekirjallisuuden elementtejä. Ne viittaavat ennen kaikkea kioskikirjoihin ja outsider-kirjallisuuteen. Yli-Juonikas kutsuu outsider-kirjallisuutta ITE-taideilmiötä mukaillen ITE-kirjallisuudeksi. Kirjailija on keskustellut aiheesta myös radiossa.
Jatkosota-extran juonessa perussuomalaisiin kuuluva poliittinen erityisavustaja Mika Kingelin sotkeentuu salaliittojen verkostoon. Järkälemäinen (669 sivua) kirja on poliittinen satiiri maailmasta, jossa vaihtoehtoinen poliittinen kielenkäyttö on tullut normiksi. Romaanin yhteiskunnassa niin konservatiivinen kuin liberaali uuskieli ovat korvanneet arkisia ilmaisuja. Asetelmat ovat päinvastaiset kirjoitusajankohdan poliittiseen todellisuuteen nähden; jyrkkä konservatiivisuus ja oikeistolaisuus ovat valtavirtaa, mutta pinnan alla kuplii populististen punavihreiden junailemaa synkkää puuhastelua. Romaani parodioi lukuisia kirjallisia genrejä journalismista ja blogeista tutkimuksiin ja jännärikirjallisuuteen.
En ole kirjallisuudentutkija vaan koulutukseltani toimittaja. En juurikaan analysoi esittelemääni sisältöä. Jos lukija kaipaa tutkimustekstiä, teoksesta on olemassa Sami Uusi-Hautamaan gradu Politiikan spektaakkeli (2020). Suosittelen lämpimästi sen lukemista romaanin kontekstin ymmärtämiseksi. Kirjoitan säännöllisesti eri lehtiin kirjallisuuskritiikkiä ja -esseistiikkaa. Tätä ennen kirjoitin vuosien ajan elokuvataiteesta. En voi mitenkään huomata kaikkea tai osaa aina edes katsoa oikeaan suuntaan. Samaten en aio uhrata tälle hassutteluksi tarkoitetulle sivuprojektille jokaista valveillaoloni tuntia. Tämän ja lukeneisuuteni rajoittuneisuuden vuoksi en huomaa monia viittauksia tai yksityiskohtia tai en vain ymmärrä niitä. Osa merkinnöistäni tulee olemaan arvailuja ja hakuammuntaa.
Käyttämäni sivuviittaukset osoittavat kirjan 2017 tehtyyn painokseen (ISBN 978-952-234-348-2). Toivon, että merkinnöistäni voi olla hyötyä lukijalle johtolankojen antamisessa. Blogi ei tästä huolimatta ole tieteellinen teksti. En ole vastuussa siitä, jos lukija käyttää kirjoituksiani kouluesseen pohjana ja saa huonon arvosanan. Kirjoitan tekstiin auki aina, jos en ole varma johtopäätöksistäni. Toivon, että muut kirjan maailmasta kiinnostuneet kommentoivat, jos olen ohittanut jotain tai käsittänyt väärin. Tulen päivittämään postauksia palautteenne perusteella. Lisäykset pistetään korjaajien nimiin. Lopputuloksesta tulee toivottavasti yhtä sakea kuin romaanin kuvaamasta maailmasta.
En pyri pilaamaan kenenkään iloa kirjan parissa. Lue Jatkosota-extra ensin, tule vasta sitten katsomaan, olemmeko ajatelleet saman suuntaisesti. En usko, että tämä kirja tyrehtyy merkityksistä. Päinvastoin. Epäilen postausten määrän lisääntyessä ja kuvion muuttuessa aina vain monimutkaisemmaksi myös tämän “selitysosion” räjähtävän käsiin tavalla, joka pikemminkin hämmentää kuin selventää. Tarkoitukseni on yksinkertaisesti huvin vuoksi katsoa, mitä yhdestä viime vuosien omaperäisimmistä suomalaisista postmoderneista romaaneista voi repiä irti. Jotta blogi olisi ymmärrettävä, on sitä luettaessa romaanin oltava samaan aikaan auki työpöydällä.
Olen valinnut blogini aiheeksi Jatkosota-extran kahdesta syystä. Ensinnäkin pidän Yli-Juonikkaan taidosta vaihtaa kirjallista rekisteriään tarpeen mukaan. Pidän tästä kyvystä lopulta enemmän kuin romaanista itsestään, johon suhtautumiseni on ristiriitainen. Toisekseen Jatkosota-extra on aiheena otollinen tarkempaan läpivalaisuun – ja Yli-Juonikkaan ensimmäinen massiivinen postmoderni romaani Neuromaani (Otava, 2012) lukuisine alaviitteineen olisi luultavasti ajanut minut hulluuteen pelkästään vaihtoehtoisten lukutapojen valossa. Olisin siis joutunut rakentamaan blogista samanlaisen viiteverkoston kuin mitä proosateos on, ja siinä vaiheessa voitaisiin puhua käytännössä sisarteoksesta. Siihen en aio lähteä. Neuromaanista on olemassa niin Sakari Kursulan gradua (2013) kuin Laura Piipon väitöskirjaa (2020). Piippo on kirjoittanut Neuromaanista lukuisia kertoja myös muissa yhteyksissä.
Sen sijaan valintani ei ole tarkoitus olla poliittinen, vaikka kirja on satiiri, jonka pääasiallisia kohteita ovat äärioikeistolaiset salaliittoteoriat. Olen kiinnostunut ennen kaikkea tekstin muodosta. Uskon, että Yli-Juonikkaan kirjasta voi huvittua kuka tahansa ironiseen nauruun kykenevä riippumatta näkökannoista – jos siis kokeellinen kirjallisuus yleisesti ottaen kiinnostaa.
1 thought on “0: Mistä on kyse?”