Onko se painajainen, jos itsetietoisuus tarkoittaa ihmisyyttä?…
Kategoria: Proosaa
Ajan pila on pakottaa minut muistuttamaan itseäni ystävistäni ja sukulaisistani säännöllisesti – koska muuten unohtaisin heidät ja unohtaminen on menneisyytensä ja itsensä tahatonta kyseenalaistamista. Vasta arkipäiväistämällä toisten läsnäolon voin luoda jatkuvuuden. Samalla kadotan jotain muuta, jälleennäkemisen riemun. Tilalle astuu: taasko …
Oma kuolema tapahtuu vain toisille.
*
Minut opetettiin lempeäksi. Julmuus kuuluu pitkään oppimäärään.…
Joinain iltoina tunnen ehdotonta kutsumusta johonkin ajanviettoon. Haluan esimerkiksi lukea tai pelata seurassa korttipelejä enemmän kuin mitään muuta. Seuraavana iltana en tiedä mitään vastenmielisempää ja haluan tehdä aivan muita asioita. Tunne ei väisty, vaikka pakotan itseni tekemään vastenmieliseltä tuntuvaa asiaa. …
Ihmiset eivät edes aisti värejä samalla tavalla, silti kehittävät ideologioita. Edellisenkin ajatuksen voi kokea, mutta kokemuksen jakaminen on mahdotonta.
Runo on ehdottomimmillaan kokemuksen pakkaamista koodin taakse. Proosa sen teeskentelyä, ettei koodia ole. Rikkautta sekin. Kaikki todellinen jää väliin, taide tilkitsee.…