Kirjallisuusblogi
Joskus minua riivaa ajatus abstraktien ajatusten ikääntymisestä. Luen Gilgamešia muutaman tuhannen vuoden takaa, sen symbolista sanomaa, jota en jo ajallisen ja kulttuurisen etäisyyden vuoksi voi täysin käsittää, tai egyptiläistä Kuolleiden kirjaa. Tartun hanakasti siihen, minkä luulen voivani ymmärtää, ja eteeni …
Olen huono uhri saarnaajille, koska en ajattele koskaan “me”. En edes silloin, kun haluan puhua jonkin asian puolesta. En ajattele turhan usein myöskään “minä”. Uskonnolliset käännyttäjät pettyvät näiltä osin minuun aina. Kun mainitsee “meidän” ja “minun” olevan merkityksettömiä, kiiluvasilmäisinkin uskonsoturi …
Kirjan lukeminen ja siitä tiedon omaksuminen ei tee ketään älykkääksi. Sen jälkeen on luettava toinen kirja ja kolmas ja omaksuttava lisää tietoa.
Lisätiedon omaksunta tarkoittaa sitä, että saadut tiedot voivat olla ristiriitaisia. Sen jälkeen on luettava lisää kirjoja.
Siis kirjoja, …
Syntymäpäivä, ei yhtään hukkaan heittämätöntä vuotta!
Todistin sen kunniaksi itselleni älyni.
*
Peilikuva nauroi. En huomannut teinkö sen itse.
*
Tuulen pesue, kaikki.
*
Arvostamme saavutuksia enemmän kuin ihmisyyttä. Tämä määrittää historian. Vastaajasta riippuu kannattiko uhraus.
*
Uhraamatta jäämisen voi …
Witold Gombrowicz (1904–1969) pohtii päiväkirjoissaan, kuinka uskomatonta on, ettei kaikkia ihmisiä voi koskaan tuntea. Eräänä päivänä hän odottaa matkalle lähtöä ja miettii elämänsä siteiden pienuutta, jonka ehkä vain kirjoittaminen voi teeskennellä ylittävänsä, keinotekoisesti mutta kuitenkin, absurdin yrittämisen välttämättömyydellä.
Samaa ajattelin …