“Kansa on puhunut, pulinat pois” on luultavasti piinallisin ja toistetuin suomalainen poliittinen klisee. Sellaista sanomalehtikolumnistia ei ole, joka ei käyttäisi lausahdusta vaalien jälkeen. Hokemassa laiskuus ja kunnianhimottomuus yhdistyvät juuri sopivasti populistiseen perseennuolentaan.
Lentävän lauseen kontekstia ei usein selvitetä tai se kerrotaan väärin. Virke todetaan toisinaan populistipoliitikko Veikko Vennamon (1913–1997) keksinnöksi, mikä ei ole totta. Lausuja oli keskustan Johannes Virolainen (1914–2000), ja konteksti ei liittynyt eduskuntavaaleihin vaan keskustan puoluekokoukseen vuonna 1980, jossa Paavo Väyrynen (s. 1946) valittiin Virolaisen tilalle puheenjohtajaksi. Lainauksen tarkka muoto on “kansanvalta on puhunut, pulinat pois”, mikä on merkitykseltään olennaisesti toinen kuin useimmille tutumpi muoto. “Kansa” ilmentää kansan itsensä erehtymättömyyttä, “kansanvalta” sitä, ettei järjestelmää voi muuttaa muuksi.
Lukuisat kerrat ministerinä toiminut Virolainen, keskustan voimahenkilö ja myöhemmin eduskunnan puhemies, joutui antamaan paikkansa parrasvaloissa Väyryselle. Väyrysestä tuli lopulta vallasta sivuun pelattu huumorihahmo, jolle vittuillaan jopa Ylen vaalivalvojaisissa, minkä pitäisi kertoa, että politiikka vanhenee kuin vanha maito ja kansanvallalla on monia puolia.
Kun poliitikko mainitsee kansan puhuneen, sillä yritetään pedata peiliin katsomisen paikkaa ja luoda mielikuvaa nöyryydestä, ikään kuin analyysit vaalien tuloksesta ja sen syistä muuttuisivat laittomiksi ja hyödyttömiksi kansanedustajien tultua valituiksi.
Tosiasiassa tästä analyysien kuuluu juuri alkaa. Gallupeja tehdään ennen vaaleja kuukausittain, ja ne vaikuttavat demokraattiseen päätöksentekoon liikaakin. Jostain syystä tuloksen, siis sen, mikä oikeasti merkitsee, vatvomista pidetään silti epäpyhänä. Kuinka pitkä on aikaväli, jolloin politiikasta puhuminen on lopetettava vaalien jälkeiseksi ajaksi? Viikko? Vuorokausi? Sitten kun maakuntalehden toimittaja on saanut kirjoituspalkkionsa?
Ainakin Sitra on kyllästynyt hokemaan:
Vaikka kansa onkin nyt puhunut (tai 71,9 % äänioikeutetuista), emme Sitrassa toivo pulinan loppuvan neljäksi vuodeksi.
Syksyllä 2022 toteutetun kansalaiskyselymme mukaan yli 700 000 suomalaista haluaisi osallistua päätöksentekoon aktiivisemmin myös vaalien välillä, jos se olisi vain nykyistä helpompaa.
Osallistumiseen motivoisi etenkin avoin ja oikea-aikainen tieto. Sitä pitäisi olla helpommin saatavilla sekä päätöksenteon asialistalle tulevista asioista että kuulluksi tulemisen keinoista. Tiedon lisäksi, tällä vaalikaudella tulisi panostaa siihen, että kansalaisten osallistumisella olisi vahvempi kytkentä, eli vaikutusta, viralliseen päätöksentekoon.
Kansaan vetoaminen toimii kansalaisten oikeuksia vastaan. Tunnetulla hokemalla implikoidaan vaalien olevan ainoa oikea tapa vaikuttaa. Näin ei ole, vaikka vaalien tulosillassa Pauli Aalto-Setälä (s. 1966) sanoi, ettei keksinyt toista tapaa toimia Suomen hyväksi kuin alkaa ehdolle eduskuntaan. Yhdistysten luvatussa maassa, joka on täynnä tekemätöntä työtä, hyväntekeväisyyttä, aktivismia ja lahjoituskohteita… Eikö mieleen muka oikeasti tullut muuta keinoa kuin oman henkilökohtaisen vallan lisääminen?
Kaikkein suurin virhe lainauksessa on se, että kansa ei voisi olla väärässä. Demokratia ei tarkoita sitä, että kansa olisi oikeassa. Moni ratkaisu historiassa on osoittanut kansalaisten kykenevän vaaleissa laajaa kärsimystä lisääviin valintoihin. Demokratia tarkoittaa sitä, että kansalla on oikeus valita, vaikka sitten yleisiä etuja vastaan. Se on oikeus, jota on puolustettava samalla, kun sen mahdollisesti aiheuttamat katastrofit on yritettävä torjua. Tähän torjuntaan tarvitaan muuta kansalaisaktiivisuutta.