Luvuissa on nyt hypätty niin paljon eteenpäin, että teoksen ergodisuuden pitäisi olla kenelle tahansa selvää. Jostain monet väliin jääneet luvut saattavat löytyä, mutta eivät selkeästi tämän romaanin sivuilta. Kiinnostavaa kyllä, ainakin alkuosa luvusta on helpoimmin luettavissa olevaa Jatkosota-extraa, ja siinä on selvimmin erilaisia halvan agenttijännärin piirteitä.
Sivu 79:
Halpaan agenttijännäriin viittaa myös Modesty Blaise -juliste. Modesty Blaise on brittiläisen Peter O’Donnellin (1920–2010) keksimä naispuolinen sarjakuvahahmo, joka seikkailee lähes sadassa pulp-henkisessä trillerissä. Hahmon pohjalta on tehty myös Monica Wittin tähdittämä ja Joseph Loseyn ohjaama elokuva (1966). Hahmon läsnäolo kohtauksessa kertoo siitä, missä moodissa tekstissä liikutaan.
Niinistö viittaa todennäköisimmin Vihreiden entiseen puheenjohtajaan Ville Niinistöön (s. 1976), joka saa kunnian esiintyä teoksessa ”itsenään”, ja samalla jonkinlaisena rikollispomon arkkityyppinä, James Bondin Blofeldinä.
Odaliskin kyynel: odaliski on nimitys jalkavaimolle.
Aga Khan III (1877–1957) oli yksi All India Muslim Leaguen perustajista. Hän oli myös imaami shiiamuslimeihin kuuluvien islaimiittien nizari-lahkossa. Hänen pojanpoikansa ja seuraajansa Aga Khan IV on yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Islaimiitit ovat muiden shiiojen kanssa eri mieltä seitsemännen imaamin henkilöllisyydestä. Nizarit ovat islaimiittien alaryhmä, joka tunnetaan muun muassa assassiineista, mongolien vuonna 1256 tuhoaman Alamutin kaupunkivaltion kultista.
Blut-Zeremonie ei luultavasti viittaa suoraan mihinkään tiettyyn asiaan, vaan on hassuttelua veripalvelun ”uhkaavuudella”.
Mordecai eli Mordokai on yksi Raamatun Esterin kirjan henkilöistä ja merkittävä henkilö juutalaisuuden historian kannalta. Mordokain määräyksestä juhlittavaa purim-juhlaa vietetään vieläkin.
Kirchener tuo mieleen Argentiinaa pitkään johtaneen, peronistisen perinnön soihtua kantaneen Kirchnerin pariskunnan.
Malmin lentoasema kannattaa mainita erikseen siksi, että kyseistä lentokenttää on puolustettu syvän päädyn oikeistolaisissa piireissä mitä hämmentävimmin argumentein ja tempauksin. Yksi esimerkki löytyy Seura-lehden artikkelista ”Malmin lentokentän suojelijat äimistyivät: Kenttää CIA:n tukikohdaksi väittävä ufoaktivisti yrittää järjestää mielenosoituksen kentän puolesta”.
Sivu 80:
Hanna Elise Krabbe (s. 1945) oli yksi länsisaksalaisen RFA-terrorijärjestön jäsenistä, joka vapautettiin vuosikymmenien vankeuden jälkeen vuonna 1996.
Sittemmin eläköitynyt Dan Ashbel (s. 1949) oli Israelin suurlähettiläs Suomessa ja Virossa vuosina vuosina 2011–2016.
Valon leikki kursivoituna. En tarkalleen tiedä, mihin tämä viittaa, joten kaipaan apuja.
”Valikoimastani löytyisi…” Suomen ja Ruotsin välillä liikennöineistä ja uponneista laivoista on nostettu useammankin kerran alkoholia.
Huomionarvoista on, että Odaliskin kyynel on verenpunainen. ”Punainen kyynel” on Vertigo-elokuvan suominimen alaotsikko. Katso s. 3. ja 11.
Portobello Roadilla on maailman suurin antiikkitavaroiden myyntikeskittymä.
Sivu 81:
Belz on juutalaisvaltainen pikkukaupunki Ukrainan rajalla, Lvivissä.
”Az ikh tu mir dermonen…” on alku tunnetulle juutalaiselle kansansävelmälle nimeltä ”Belz, Mein Shtetele Belz”.
Perlman. Itzhak Perlman (s. 1945) on tunnettu israelilainen viulisti.
“Oy oy oy Belz, – –”:
”Fargenign” on jiddishinkielinen ilmaisu, jolla tarkoitetaan iloa, riemua.
Sivu 82:
Yritin miettiä kertaa, jolloin kukaan Niinistö olisi käyttänyt julkisesti punaisia farkkuja. Ei tullut mieleeni.
Puoluesihteeri Panu Laturi (s. 1972) on Niinistön tapaan yhtä lailla ”oikea” henkilö.
Sivu 83:
Kiltin konstaapelin valenimi Raimo Majuri (s. 1943) löytää vastineensa tosielämästä. Majuri on olympialaisiin osallistunut hiihtäjä ja mäkihyppääjä. Hän oli myös poliisi ja YK-luutnantti. Vuosikymmenten jälkeen selvisi hänen sekaantuneen useisiin huumausainerikoksiin. Majuri asui sittemmin Israelissa ja vaihtoi nimekseen Ram Laor. Hän työskenteli maassa uskonnollisten turistiryhmien matkaoppaana.
Replikointi ja tilanteen kuvaus on kuin Aku Ankasta.
Sivu 85:
Storytime-haaste on YouTubessa kiertävä haaste. Sen myötä kerrotaan päähenkilöstämme Mika Kingelinistä olennaisimmat taustat. Myös tämä osio Jatkosota-extrasta on harvinaisen suoraviivainen, elämäkerroista tuttu ja melkein banaali kuvaus yhden ihmisen poliittisesta suunnanmuutoksesta.
Nuori Kingelin on ollut monien nuorten miesten tapaan aikamoinen nörtti, liveroolipelaamista ja koneella istuskelua. Vanhempien liikkeen nimi on Fallorex ja vaikka työtä ei koskaan kuvata suoraan, nimen ja vihjailujen takia mieleen tulevat seksivälineet.
Sivu 86:
Seksiliikkeen takia naurattaa mielikuva ”yhteydestä lähiseudun vanhaan asiakaskuntaan” ja ”myymälän kodikkuudesta”.
EU:n byrokratia painaa tätäkin dildokauppaa tekevää yrittäjäperhettä.
Sivu 87:
Kuten nimestä on jo voitu päätellä, Kingelin on turkulainen tai ainakin varsinaissuomalainen perhe.
Ohimennen heitetty luonnehdinta Pekka Niskapalkista ariosofina paljastaa enemmän kuin voisi ajatella. Ariosofia on 1900-luvun vaihteessa syntynyt arjalaisokkultistinen ajattelutapa, jolla on yhteys teosofiaan, saksalaiseen romantiikkaan ja kristinuskoon. Rotu on uskoa, usko yhdistää rodun. Myöhemmin ariosofia vaikutti natsiokkultismiin. Mystiikan ja ääriliikkeiden välinen suhde tulee kirkkaasti esille ja tuntuu samalla hämmentävältä Kingelinien tavallistakin tavallisemman arjen keskellä.
Valhalla-aholaisuus on aika tyypillinen sanaleikki mutta tuo jälleen yhden synkän lisävärin kokonaisuuteen.
Sivu 88:
Mandarom voi luoda mielikuvan roolipelistä, mutta kyseessä on myös nimitys 1900-luvulla syntyneen aumismikultin ideologiaan kuuluneelle ”pyhälle kaupungille”. Tällä kertaa kultissa oli kyse kaukoidän uskonnoista innoituksensa saaneesta hörhöilystä, eikä tule luultavasti kenellekään yllätyksenä, että johtohahmo Gilbert Bourdin (1924–1998) piti itseään messiaana. Jos kyse ei ole vain irrallisesta vitsistä, sivuston nimi tuntuisi vihjaavan, että vaikka Mika kokeekin erään tapahtuman kautta ”kääntymyksen” ääriajatteluun, pohjalla on jo ollut kiinnostusta.
Forugh jakaa etunimen Iranin tunnetuimman naispuolisen runoilijan Forugh (usein myös Forough) Farrokhzadin (1934–1967) kanssa.
Sivu 89:
Atif Darpan Chagla. Minulla ei ole tietoa onko nimi viite johonkin, DARPA on toki Yhdysvalloissa toimiva aseiden tutkimuslaitos.
Jenkem-valmisteet mainitaan jälleen.
Kingelin paljastuu jonkinlaiseksi incel-tuntoja sisällään kantavaksi surullisen hahmon ritariksi. Forughin, jos häntä on oikeasti edes ollut olemassa, kohtalosta saadaan synkkä viite, kun viimeinen viesti on selvästi jonkun toisen kuin tytön itsensä kirjoittama.
Sivu 90:
Prägung mainitaan toistamiseen, tällä kertaa ilmaisua käytetään oikein. Konrad Lorenz tosin oli itävaltalainen eikä saksalainen. Katso myös s. 74.
ATM ja MAT ovat muun muassa ”miesten tasa-arvoa” ajaneen Henry Laasasen viljelemiä termejä, jotka liittyvät Laasaseen teoriaan, jonka mukaan kunnollinen mutta “markkina-arvoltaan” heikko mies ei saa naista. Kummasti teoria jättää mainitsematta tyystin yksin jääneet naiset. Tästä parisuhteen muodostuksen ”epätasa-arvosta” ovat myös kirjoittaneet Timo Hännikäisen kaltaiset esseistit. Terminologia on sukua nykyään tunnetulle incel- eli involuntary celibate -ajattelulle.
Sivu 91:
Vaikka kirjan muoto on postmoderni, muodostuu päähenkilöistä vähän kerrassaan jonkinlainen nyanssipitoisempikin kuva. Niskapalkista on tähän mennessä opittu hänen olevan niin sisulainen kuin okkultisti. Mika taas näennäisestä sympaattisuudestaan huolimatta kääntää Forughin surkean kohtalon omaan egoonsa kohdistuvaksi pettymykseksi.
Huvittavaa onkin, että seuraavaksi on jälleen karikatyyrien aika, sillä Kingelinin elämän alkuvaiheet jäävät sikseen, kun poliitikot Teuvo Hakkarainen (s. 1960) ja Terhi Kiemunki (s. 1966) tulevat kuvioihin vaihtoehtoversioina itsestään. Myös monia muita perussuomalaisia mainitaan seuraavilla sivuilla nimeltä.
”Hiljainen palvelija” on silmittömän rasistiseksi muotoiltu pöytä.
Sivu 92:
”Je ne sais quoi”, sitä jotain.
Viitasaarelainen Hausmylly-yhtye tunnetaan rasistisesta huumorikappaleestaan ”Se musta mies”, joka perustuu osin Kake Singersin vuonna 1978 nauhoittamaan disco-kappaleeseen “Me halutaan olla neekereitä”.
Heimat on saksalainen kotiseudun käsite, jota on niin romantisoitu kuin ironisoitu taiteessa ja joka yhdistetään erityisesti nationalistis-romanttisiin virtauksiin.
Hakkaraisen siteeraama ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin” on Paavo Cajanderin (1846–1913) kääntämästä J. L. Runebergin (1804–1877) Vänrikki Stoolin tarinoiden (1848) nimirunosta ”Vänrikki Stool”, jossa Suomen sodan (1808–1809) veteraani muistelee menneitä.
Mustat sotniat olivat Venäjällä 1900-luvulla toiminut äärioikeistolainen ryhmittymä, joka vastusti sosialismia ja puolusti tsaaria. Heidän periaatteensa – diktatuuri, maan jakamattomuus, ortodoksisuus – olivat oikeastaan samoja kuin valta-Venäjän periaatteet nykyään mutta rojalistisella pohjavireellä.
#autocorrect: Yli-Juonikas korostaa teoksensa kirjallista luonnetta pistämällä henkilönsä ”puhumaan” kuin nämä olisivat keskustelemassa sosiaalisessa mediassa. Seuraavalla sivulla sama toistuu.
Puhelimen autocorrect muutti sanan working muotoon “sorkkienhoitokustannuksiin”. #wtf
— Lauri Kilpinen (@LauriKilpinen) January 10, 2014
Sivu 93:
Lenininpuisto on niin pieni, että ajatus tuulivoimalapellosta siellä on tarkoituksellisen koominen. Omassa todellisuudessamme sinisten valtuustoryhmä ehdotti puiston nimen muuttamista Ukko-Pekan puistoksi, tämä tosin vasta Yli-Juonikkaan teoksen ilmestymisen jälkeen. Persujen oireilu infraäänisaasteen tiellä viittaa tietysti salaliittoteoreetikkojen pakkomielteeseen vastustaa tuulivoimaloita. Tästä paras esimerkki lienee Matti Putkosen (s. 1950) huoli räjähtävistä lepakoista. Kingelinin ulkopuolisuutta porukassa korostetaan siten, että hänellä on eri harhaluulot kuin muilla.
Manikyyritön käsi mainitaan jälleen, tällä kertaa ilmestyen uhkaavasti ja selittämättä verhojen lomasta kuin goottilaisessa kauhuromaanissa. Katso myös s. 68.
ANC: Active Noise Cancelling. Tarkoittaa yhden äänen peittämistä toisella, vähemmän häiritsevällä äänellä.
Sivu 94:
Lonkerokoulutyttöporno. Jos joku on niin viaton, ettei vielä tiedä, kerrottakoon, että skenaario koulutyttöjen ruumiinaukkoihin tunkeutuvista hirviölonkeroista on yleinen japanilaisissa pornopiirretyissä, hentaissa.
Frankfurtin koulukunta oli yhteiskunnan käsitteeseen kriittisesti suhtautunut marxilaisvaikutteinen yhteiskuntatieteellinen suunta, jonka tunnetuin edustaja on luultavasti Theodor Adorno (1903–1969).
”Paha kun ei näy sitä väriä missään…” on katkelma sivulla 92 mainitusta ”Se musta mies” -kappaleesta.
Schatz on tyypillinen saksalainen ja erityisesti juutalainen sukunimi. En ole varma viitataanko tällä johonkin tiettyyn henkilöön.
Suomen Sotilas -lehti kirjoitetaan tosiasiassa kahdella isolla kirjaimella.
”…hieroja Kerstenin ja antropologi von Grönhagenin…” Felix Kersten (1898–1960) oli Himmlerin virolainen hieroja. Kerstenin väitetään pelastaneen läheisellä suhteellaan Himmleriin lukuisia juutalaisia tuhoamisleireiltä. Osa väitteistä on sittemmin asetettu epäilyksenalaisiksi, mutta hänellä oli mitä ilmeisimmin rooli Tanskan ja Norjan juutalaisten pelastamisessa Ruotsiin. Yrjö von Grönhagen (1911–2003) taas oli Himmlerin kanssa yhteistyötä tehnyt suomalainen antropologi, joka vangittiin sodan jälkeen ja vapautettiin 1947. Itse virkkeessä ei ole paljoakaan järkeä, jos referenssinä on meidän maailmamme. Kerstenin peitetoiminta oli liittoutuneiden hyväksi ja Grönhagen oli avoin vielä sodan jälkeenkin saksalaissympatioistaan. Kingelinin hourailu on tyypillistä salaliittoteoreetikon nuorallakävelyä.
Zusammenbruch (saks.) = romahdus.
Grönhagen tallensi Karjala-reissuillaan kanteleensoittaja Timo Lipitsän runonlaulua. Lipizza viittaa lipizzanhevosiin, habsburgien ajalta periytyvään eurooppalaiseen hevosrotuun.
”Ei tarvinnut olla kovinkaan hullu…” No varsin hullu kuitenkin.
Hitlergruß-käsi on tietysti natsitervehdyksenä paremmin tunnettu roomalainen tervehdys, jolla osoitettiin kunniaa valtakunnanjohtajalle.
Sleipnir oli skandinaavisessa mytologiassa ylijumala Odinin kahdeksanjalkainen hevonen, joka vei sankarivainajat Valhallaan.
Sivu 95:
Mielikuva “hausmyllystä” luomassa pyörteen, jota kohti ihmiset nousevat saattaa olla viittaus johonkin.
Ihmistuhatjalkainen mainitaan jälleen, nyt Sleipniriin yhdistettynä.
Tsahal on Israelin puolustusvoimat.
Sivu 96:
Hakkaraisen lainaus on viimeinen säkeistö Charles Baudelairen (1821–1867) sonetista ”Recueillement”, joka ilmestyi hänen tunnetuimman teoksensa Pahan kukkien (1857) kolmannessa painoksessa. Runoa ei ole käännetty uusimpaan Pahan kukkien suomennosvalikoimaan, johon on poimittu vain kokoelman ensimmäisen painoksen runoja.
Geoffrey Wagnerin (s. 1927) englanninkielinen käännös kuuluu:
The dying sun goes to sleep in an archway,
And, like a long shroud dragging from the East,
Hear, O my dear one, hear the soft night coming.