Kirjaimet ovat suosituksia

Lukupäätöksiini vaikuttaa kirjailijan kunnianhimo. Jos pystyn aistimaan teoksessa pyrkimyksen taidelajin keinojen oivaltavaan hyödyntämiseen – eli että kirjoittamiselle on ollut joku kirjallinen vaikutin eikä vain “halu sanoa jotain” – se kiinnostaa minua enemmän.

Tämä vaikuttimien arvailu on merkittävä osa makuani, vaikka en ole muuten kirjailijoiden elämistä juurikaan kiinnostunut enkä useimmiten jaksa lukea edes heidän haastatteluitaan.

Niinpä minun kuin monen muunkin maku on ennustettavissa. Goodreads on antamani aineiston perusteella arvaamisessa hyvä; se on alkanut ymmärtää, että olen kiinnostunut 200–5 000 ääntä saaneesta eurooppalaisesta ja yhdysvaltalaisesta taidekirjallisuudesta, joka ilmentää tiettyjä asenteita ja tyylejä.

YouTube taas on arvonnassaan todella huono ja leväperäinen. Se tarjoaa minulle kerta toisensa jälkeen klippejä suomalaisista tv-ohjelmista ja Jordan Petersonia, vaikka katson lähinnä kirjallisuusjuttuja, tiettyjä samojen tekijöiden tuottamia ruoka- ja pelivideoita tai kuuntelen musiikkia. Valinnat eivät selity muilla sivuilla tekemilläni vierailuilla.

Olen merkinnyt jo useaan tusinaan tarjottuun Petersoniin liittyvään videoon, etten ole kiinnostunut aiheesta.

Silti algoritmi ei aina vieläkään tajua, että sana “Jordan” on mielestäni jo epäkiinnostava ja lopeta tarjoamista sillä perusteella. Uusia filosofivideoita pulpahtaa pintaan kuin paskaa oululaisessa uimahallissa.

Minua kiinnostaisi kysyä joltain asiantuntijalta, onko kirjallisuudessa sinänsä jotain, joka tekee ennustamisesta helpompaa? Luovatko sanat ja kieli niin perustavanlaatuisia eroja ihmisten välille, että oikein arvaavan algoritmin rakentaminen on paljon helpompaa kuin audiovisuaalisen sisällön pohjalta?

Goodreads ei ole tarjonnut minulle Jordan Petersonia kertaakaan.

Vai onko Amazonilla, joka omistaa Goodreadsin, erilainen käsitys tuotteita tarjoavien algoritmien toimivuudesta verrattuna YouTubeen? YouTube myy närkästystä ja klikkejä, Amazon pyrkii myymään konkreettisia tuotteita – konkretia vaatii todellisempaa panostusta suositusten muotoon, koska materian on muututtava rahaksi. Käsittääkseni YouTuben algoritmi palkitsee nimenomaan videoiden tekijöitä, ei niiden katsojia.

Vaikka tietysti kyse voi olla vain minusta ja siitä, että olen yhdessä asiassa arvattavampi kuin toisessa. En kuitenkaan usko olevani niin ihmeellisen yksilöllinen.

Lisäys: Täysin sattumalta Laura Friman kirjoitti tätä aihetta sivuten juuri Kulttuuricocktailissa, mutta hänen kokemuksensa ovat toiset – algoritmit vetoavat hänen tunteisiinsa paremmin.